Vaihteeksi ticailua Puolassa

Huhtikuun 8. päivä koitti Nikelle ja emännälle taas lentomatkaa näyttelyn merkeissä ja tällä kertaa matkankohteena oli Varsova, Puola. Tica-näyttely siis siellä ja pisteiden keruu oli tavoitteena. Emäntä on jäänyt koukkuun pisteiden keruuseen. :) Perjantaina lentomme lähti jo aamukahdeksalta, joten perillä oltiin jo kymmenen aikaan hotellissa. Onneksi huoneemme oli valmis niin ei tarvinnut aulassa odotella Niken kantolaukussa vaan pääsi heti venyttelemään. Päivä meni rattoisasti hotellihuoneessa kahdestaan oleskellessa ja syödessä ja keräten voimia viikonloppuun. Mikäs sen mukavanpaa kuin viettää aikaa yhdessä.

Viuh, taas mennään!

 

 

 

 

Tässä emännälle pähkinä purtavaksi: erittäin moderni suihkukoppi.

 

Lauantaina 9.4.2016 aamulla aamupalatreffit tanskalaisen näyttelykaverin, Metten, kanssa. Mukaan liittyi hetken päästä saksalainen Anke, jonka kyydissä matkustaisimme matkat hotellin ja näyttelypaikan väliä. Vatsat täyteen ja Nikelle kinkkua aamupalatuliaisena ja sitten olikin varusteiden mukaan otto ja kohti näyttelypaikkaa.

Matka kesti noin 10 minuuttia, joten ihan lähettyville oli. Eläinlääkärin tarkastukseen, jossa tarkistettiin rabiesrokotuksen voimassaolo sekä mikrosiru. Sitten ilmoittautumaan ja maksamaan näyttelymaksu. Siinä samalla saatiin ruusuke laattojen keräämistä varten sekä näyttelyluettelo. Sitten oman häkkipaikan etsintää, verhot kiinni ja muut tykötarpeet valmiiksi ja Nikke häkkiin.

Sitten emännälle koittikin yllätys, kun pääsi luetteloa tarkemmin katsomaan. Samaisessa näyttelyssä olisi toinenkin sinitäplikäs kastraatti itämainen lyhytkarva! Jo on harvinaista!! Pientä jännitysmomenttia siinä pääsi tulemaan.

Tässä näyttelyssä oli sekä lauantaina että sunnuntaina viisi kehää eli yhteensä 10. Neljä kaikkien rotujen ja turkinpituuksien sekä kaksi turkinpituuden mukaan.

Ruusukkeessa näkyy näyttelyn menestys: Nikke pääsi viiteen finaaliin kymmenestä ja oli huippuna kaksi kertaa kaikista paras!

Tässä kuvia näyttelyn tarjonnasta:

 

Lämmintä ruokaa oli useampaa vaihtoehtoa tarjolla edulliseen hintaan. Tässä yksi esimerkki:

fetasalaattia ja juustokakkua. Toisena päivänä emäntä osti paistettua kampelaa, perunasosetta ja kaalisalaattia, mitkä molemmat olivat todella herkullisia.

 

 

 

Ihania pesiä ja leluja tarjolla.

 

Käsitöitä oli monenmoisia.

 

Jokaisen kahvihampaan kolottajan unelma!

* * *

 

Sunnuntaina 10.4. iltapäivällä emäntä ja Nikke pääsivät lentokentälle kahden tuomarin kyydissä. Tosi kiva automatka oli vaihtaa kuulumisia tällä tavoin. Lentokentällä olimme tosin todella aikaisin lentoomme nähden. Jouduimme tunnin odottamaan ennen kuin lähtöselvityksemme aukesi, mutta siinä välissä emäntä ehti virkistäytyä ja Nikke levätä. Lähtöselvityksestä turvatarkastukseen ja siellä Nikke taas keikkui hartioilla. :) Läpipäästyä syömään McDonald´siin ja portille odottamaan. Lento lähti iltakahdeksalta ja perillä Suomessa oltiin tuttuun tapaan 22.30. Isäntä oli meitä vastassa ja niin nopea kotimatka alkoi muiden sotureiden seuraan.

Näyttelyn pistetavoite tuli saavutettua ja oli aivan mahtavaa päästä viiteen finaaliin kymmenestä.
Ticassa näyttelykausi alkaa 1.5. ja päättyy 30.4., joten kohta on kausi päättynyt. Katsotaan, mihin Niken pisteet riittävät...

Tic-tac, Tica Supreme!

Sotureilla on ollut hiljaiseloa näyttelyiden suhteen, vaikka muuten ovatkin voineet paksusti. Emäntä ja Nikke lensivät Wieniin, Itävaltaan tammikuun 22. päivä TICA-näyttelyyn. Pisteitä lähdettiin keräämään - olihan viikonlopun aikana 15 kehää! Huh, mikä määrä. Pitää pitää mielessä, että emännällä oli toiveena korkeimman tittelin saavuttaminen.

Elikkäs perjantaina emäntä lähti töistä hiukan aikaisemmin, että ehti kotona käymään ja kolmelta lentokentälle. Sieltä turvatarkastuksen läpi Nikke hartioilla ja odottamaan portille. Lento lähti viideltä, joten tovi saatiin odottaa. Lento meni mukavasti, perillä odotti varattu taksi ja ei muuta kuin hotellia kohti. Perillä oltiin iltakahdeksan maissa. Eipä sitä muuta tullut tehtyä kuin juotua teekupillinen ja seuraavan päivän tavaroiden valmistelua ja nukkumaan.

 

Iltapalaa ennen nukkumaan menoa.

 

Lauantaina 23.1. aamupalan kautta taksiin ja matka kohti näyttelypaikkaa pääsi alkamaan. Näyttely oli ostoskeskuksessa, joten sieltä sai kätevästi ostettua eväät päiväksi ja parit paikalliset suklaalevyt tuliaisiksi.

 

 

Perille saavuttuamme sisäänkäynnin etsintä ja eläinlääkärintarkastusjonoon. Samalla ilmoittauduttiin, saatiin ruusuke, johon viikonlopun laatat sai liimattua sekä näyttelyluettelo. Tarkastuksesta kun päästiin läpi, etsittiin oma häkki ja siihen sitten tykötarpeita. Kun häkki oli valmis, Nikke pääsi sinne majoittumaan. Sitten odoteltiin näyttelyn alkua ja kehien läpikäyntiä.

 

Lauantaina oli siis 10 kehää, osa kaikkien rotujen ja osa karvan pituudella rajattuja. Pitkä päivä oli, koska näyttely päättyi iltakuudelta ja melko pitkään (ainakin puoli tuntia) meni taksin saamisella näyttelypaikalle. Nikke kävi siis kaikki 10 kehää läpi ja 9 kertaa pääsi finaaliin. Lauantain saldona oli toinen puuttuva titteli, Quadruple Grand Champion Alter. Wuhuu!

 

Ilta hotellista meni näin makoisasti:

 

 

 

Sunnuntaina 24.1. oli 5 kehää, joita osa samalla tavalla rajattuja kuin lauantainakin. Emännällä oli toiveena lauantain tittelisaavutuksen jälkeen, että Nikke olisi kerran finaalissa paras, jotta Tican korkeimman tittelin ehto tulisi kuitattua. Siihen tarvitaan 3000 pistettä sekä kerran parhaaksi valinta finaalissa. Ja kuinkas kävikään, Nikke oli paras heti ensimmäisessä finaalissa! Jei!! Seuraavaksi emäntä piti peukkuja pystyssä, että tuohon titteliin tarvittavat pisteet täyttyisivät. Monta jännitysmomenttia siis tiedossa... Tänään viidessä kehässä Nikke pääsi viidesti finaaliin.

 

 

 

 

 

Väsynyt komistus kerää voimia näyttelyssä.

 

 

 

Sunnuntaina oli tarjolla lämmintä ruokaa järjestävän yhdityksen puolesta, koska ostoskeskus oli kiinni. Lisäksi näytteilleasettajat saivat luettelon mukana viikonlopuksi kahvi ja pulla-kupongit. Kiva idea!

 

*     *     *

 

Näyttely päättyi neljän paikkeilla ja emännällä oli kiire Best of Best-palkintojen jaon jälkeen lentokentälle, joten kipin kapin kamat kasaan ja taksilla matkaan.

 

 

 

Tässä viikonlopun tulos: runsaasti laattoja. Ja kahdeksan kertaa paras!

 

 

 

*     *     *

 

 

 

Nikke oli myös näyttelyn toiseksi paras kastraatti ja sai kivan ruokapalkinnon palkinnoksi. Ne onneksi mahtuivat matkalaukkuun, joten muut soturit kiittävät myös ruoista.

 

 

 

 

 

Isäntä tuli lentokentälle vastaan ja kotona oltiin puolen yön aikaan. Raskas viikonloppu sekä emännälle että Nikelle, mutta mieluisa retki.

 

Huippuviikonloppu kaikenkaikkiaan oli ja tänään sitten jännitys loppui, kun Tican pääkonttorista tuli se kaivattu diplomi. Nikke on nyt Supreme Grand Champion Alter. Huippua!

 

 

 

Loppuvuoden huminaa

Vuosi on lopuillaan ja tässä sotureiden loppuvuoden kuulumisia ennen vuoden vaihdetta.
Haades on oppinut käyttämään omaa ruokinta-automaattia ammattilaisen elkein. Pelkkä luukun aukeamisääni riittää reaktioon. Hienoa!

 Jaska, Kapu ja Nikke saivat ruokinta-automaattinsa lisäosan, tuollaisen takakuvun. Helppo kiinnittää ja estää Haadeksen ruoan saannin automaatin takakautta. Tämä lisäosa tuli ilman lisäkustannuksia hujauksessa.

 

*     *     *

 

 

Mitäs näyttelymaailmaan kuuluu? 7.-8.11. käytiin Niken kanssa TICA-näyttelyssä Helsingin Messukeskuksessa. Kerättiin lisää pisteitä titteleihin. Tittelidiplomit tulivat jouluviikolla ja kaksi lisätitteliä tuli taskuun. Nikke on nyt Tripla Grand Champion Alter. Jei! Vielä puuttuu kaksi titteliä, mutta eiköhän me niitä pisteitä saada kerättyä tarpeeksi.

 

 

 

*     *     *

 

 

Marraskuun lopussa 28.-29.11. matkustettiin Niken kanssa Turkuun kissanäyttelyyn. Tämä oli yhdistetty mummolareissu taasen. Lauantaina aikaisin aamulla matkaan, eläinlääkärintarkastuksen läpi ja lepäilemään näyttelymajoitukseen. Siellä sitten aikaa vierähtikin, mutta päästiin aikanaan tuomarin pöydälle ja kunniamaininta saatiin. Jonkun verran odottelua Tuomarin paras-valintaan ja sitten sinne jännittämään, miten Niken käy. Tovi siinä vierähti ja lopputulemana oli Niken jatkoesiintyminen loppukilpailussa. Jei! Loppukilpailussa tuloksena oli Niken valinta parhaaksi kolmen tuomarin voimin. Jippii!

 

Sitten olikin vuorossa ajomatka mummolaan ja lepäilyä sekä voimien keräämistä seuraavan päivän koitokseen.

 

Sunnuntai aamulla matkattiin uudestaan Turkuun kisaamaan ja olikin erinomainen viikonloppu. Nikke oli sunnuntainakin paras kastraattiuros jännittävän tasapelin jälkeen! Jippijaijei!

 

 

 

*     *     *

 



 

Vuoden viimeinen näyttely oli 12.12. Karkkilassa, jossa menestystä ei kunniamainintaa enempää tullut, mutta aika meni siellä siivillä emännän seurustellessa ystävien kanssa.

 

*     *     *

 

 



Vuoden 2015 näyttelyrankingissa Nikke tuli kastraattiuroksissa sijalle 2; piste-ero ensimmäisen sijoitukseen 0,02. Todella hieno suoritus. Kaikki soturit ovat Nikestä ylpeitä.

 

Lisäksi emännän mieltä lämmittää Catshow.fi -sivuston Näyttelytähdet-tilasto. Nikke on ko. tilaston mukaan menestynein IV-kategorian kissa. Näyttelytähdet-tilastoon otetaan mukaan kissat, joilla on vähintään 50 näyttelytulosta vuodesta 2005 alkaen. Nikellä on 84 tulosta ja BIS-tulosten prosenttiosuus on hurjat 86%! Aivan käsittämätön tulos meidän Tsekki-herralta. Tähän kohtaan on Niken hyvä eläköityä Fifen suhteen - ainakin toistaiseksi.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Bob 2!!

Lokakuun 10. päivä tehtiin yhdistetty näyttely- ja mummolaretki yhdessä Niken kanssa. Isäntä jäi kotiin muiden sotureiden kanssa. Lauantaiaamuna matkattiin mutkattomasti tuttua reittiä ja eläinlääkärin tarkastuksen lävitse näyttelymajoitukseen. Siellä Nikke lepäsi arvostelujen alkuun ja tuomarilta tuli kunniamaininta. Taas Nikke lepäilemään tuomarin paras-valintaan asti ja sitten uudestaan tuomarille. Valinnan lopputulos oli tuomarin paras, joten loppukilpailuun päästiin. Tuomarin paras sai kivan kissakaulakorun:

Sitten odoteltiin loppukilpailua ja siellä Nikke valittiin parhaaksi kastraatiksi. Jee! Tässä näyttelyssä oli erikoisuutena vielä Best of Best-kilpailu. Kun Niken kategorian parhaat oli valittu, kisaisivat vielä kuusi parasta IV-kategorian kissat toisiaan vastaan ja näistä valittaisiin Best in Category (kategorian paras). Näistä paras pääsisi kisaamaan Best of Best-kilpailuun, jossa valitaan näyttelyn kaunein ja siinä on neljä kissaa; 1 jokaisesta kategoriasta. Noh, emäntää jännitti, miten Niken mahtaa käydä ja yllätys oli suuri, kun Nikke valittiin kategorian parhaaksi! Huh huh. Eli loppukilpailu jatkuisi vielä jonkun aikaa, kunnes muut kategoriat oli käyty läpi ja jäljellä neljä kategorian parasta. Sitten koitti jännittävä Best of Best-kilpailun aika ja kaikki kaikkien kategorioiden oikeuksilla varustetut tuomarit kävivät katsastamassa neljä ehdokasta. Sitten he laittavat ehdokkaat järjestykseen ja eniten pisteitä saanut kissa on näyttelyn paras. Tovin siinä kesti, että tuomarit ehtivät käydä kissat läpi ja kunnes pisteet saatiin laskettua ja vielä toistamiseen tarkistettua. Ensin kuulutettiin sijalle neljä sijoittunut ja huh, ei ollut Nikke vaan III-kategorian edustaja. Sitten kolmanneksi sijoittunut, joka oli II-kategoriasta. Nyt alkoi emäntää jännittämään, koska jäljellä oli enää Nikke ja I-kategorian edustaja. Nämä kategoriat ovat kissanäyttelyissä pienimmät kategoriat kissaroduiltaan, joten hienoa, että menestyneimmät olivat juuri näistä kategorioista. Siinä vielä hetki jännitettiin, kunnes kuulutettiin, että Nikke oli Best of Best 2!! Eli Nikke oli näyttelyn toiseksi kaunein kissa! Aivan mahtavaa!

Palkintokasseja.

Tässä Nikke kisaamassa Best of Best-kisassa.

Ja tässä Niken Best of Best-palkinto. Mukava pesä, kissanvessa, ruokaa ja runsaasti leluja kaikille sotureille.

Niken voittopesä on muidenkin sotureiden suosikki.

Seuraavaksi oli pieni ajomatka mummolaan ja siellä illanvietto ja lepäily seuraavaa päivää varten. 11.10. aamulla ajettiin takaisin näyttelyyn. Tänään päästiin todella aikaisin tuomarin arvosteluun ja tälläkin kertaa kunniamaininta oli arvostelun tuloksena. Tuomari päätti ottaa tuomarin paras-valinnat hetimiten, kun kaikki (Niken tapauksessa) kastraattiurokset on arvostelu, joten ei tarvinnut pitkään odottaa tätä. Tänään Nikke sai toisen kaulakorun eli oli tuomarin paras. Jippii! Ja sitten Nikke lepäämään loppukilpailuun asti.

Loppukilpailun koittaessa olikin jännää, kun tuli tasapeli. Huh, sitten jännitettiin, mitä kolmas, ratkaisijatuomari, päättää ja pitkän pohdinnan jälkeen valitsi Niken parhaaksi. Huippua! Mikä viikonloppu Niken kanssa!

Haadeksen oma ruoka-automaatti

Koska muut soturit saivat oman ruoka-automaatin niin piti puuttuvalle soturille hankkia omanlaisensa versio. Haadeksen oma tuli eilen ja jo nyt poika on kuin ammattilainen tämän käytössä. Tämän emäntä osti Amazon.co.uk:sta ja oli myös helppo ohjelmoida. Ensin piti ostaa patterit, sitten suunnitella ruokinta-ajat ja ei muuta kuin hommiin. Tässä mallissa on kuusi lokeroa. Näitä oli saatavilla myös neljällä ja viidellä lokerolla ja joissain oli jääpalalokero, joten toimisi paremmin myös märkäruoalla.

Eilen alkoi Haadeksella tämän harjoittelu ja alkuun lokeroissa on ollut 1-2 herkkupalaa, jotta soturi ymmärtäisi idean. Tähän saa myös tehdä lyhyen äänityksen, joka toistuu kolme kertaa, mutta ainakin Haadekselle äänityksellä ei ole ollut merkitystä vaan tuo luukun ääni on toiminut vihjeenä ruoalle. Myös muut soturit ovat olleet kiinnostuneita tästä, mutta Haades on hyvin saanut pidettyä tämän itsellään. Tosin eilen Haades yritti pienellä väkivallalla saada lokeron kantta liikkumaan, mutta tuloksetta. Onhan se kamalaa, kun nenään tuoksuu ruoka, mutta mitään ei näy eikä saa.

Tänä aamuna emäntä täytti muutamiin lokeroihin parikymmentä grammaa kuivaruokaa ja loppuihin herkkupaloja. Isäntä kertoi, että Haades oli luukun avautuessa käynyt hakemassa suullisen evästä ja mennyt kauemmas syömään. Juuri tätä hän tekee, kun vie Jaskan raksukupista ruokaa. Sitten uusi suullinen lokerosta ja kauemmas syömään ja kuuleman mukaan välimatka automaatin ja syömisen välillä piteni jokaisella suullisella.

Ei tästä vielä Haadeksen pääruoka-automaatti ole tulossa. Pitää pitää harjoittelua yllä, kun isännän ja emännän yönylireissu on edessä, niin soturi osaa käyttää laitetta.

Tadaa: DSM!!!

Näyttelyissä Niken kanssa heinäkuussa 25.-26.7.2015 Hämeenlinnassa pokkaamassa järjestävän yhdistyksen Vuoden Kissa 2014-kilpailun palkinto sekä lauantaina että sunnuntaina kunniamaininnat. Jee!

Seuraava näyttely oli elokuussa ja siinä vasta jännitystä olikin. Tämä näyttely oli nimittäin Niken ensimmäinen näyttely, jossa kategorian parhaaksi valinta toisi nimen perään uuden meriitin, Distinguished Show Merit:n (DSM). Tämän meriitin saadakseen tulee kissalla olla 10 parhaaksi valintaa sekä ensimmäisen ja viimeisen voiton välillä pitää olla 2 vuotta ja 1 päivä. Niken ensimmäinen kategorian paras -tulos oli 24.8.2013. Näyttelylauantaina 29.8.2015 oli siis ensimmäinen mahdollisuus tähän, mikäli voitto tuli, mutta tuona lauantaina tulokseksi tuli kunniamaininta.

Sunnuntaina 30.8.2015 uusi yritys, ensin arvostelutulokseksi kunniamaininta ja sitten emäntää jännitti tuomarin paras-valinta. Pitkään tuomari pohti kahden komistuksen välillä ja niin nakki napsahti Nikelle edustaa loppukilpailussa. Huhhuh! Nyt sitä sitten saisi emäntä jännittää tuhannesti loppukilpailun lopputulosta. Onneksi loppukilpailua ei montaa tuntia tarvinnut odottaa. Kun oli meidän vuoro niin kissa assistentille ja reunempaan odottamaan lopputulemaa. Hirmuinen sydämen tykytys ja jännitys sekä jännittyneenä tuomarien äänenjakoja odottamaan. Nikke voitti kilpailijansa molemmilla äänillä, joten uusi meriitti tuli nimen perään likipitäen heti, kun aikaraja meni umpeen! Aivan mahtavaa! Superia! Nyt ei loppuvuonna tarvitse tätä murehtia vaan me molemmat voimme rauhallisin mielin jatkaa näyttelyissä käymistä. Jee!!

Kotiin päästyä, emäntä kopioi tarvittavat arvostelusetelit, täytti Kissaliiton tittelianomuksen sekä maksoi ruusukemaksun ja seuraavana päivänä sitten nippu postiin. Reilu viikko meriitin virallistamiseen meni aikaa ja nyt on diplomi ja ruusuke kotona.

Kiitos Dagmar-kasvattajalle, tuomareille, faneille sekä kilpakumppaneille!

Kuva Petri Jaakkola

Soturien uusimmat vempaimet

Emäntä tuli törsänneeksi hiukan ja hankkineeksi sotureille uusia juttuja näin syksyn korvilla.

Ensimmäinen hankinta oli kauluri. Käytiin eläinlääkärillä vuosittaisella rokotuksella Jaskan, Haadeksen ja Kapun kanssa ja Jaska nyppi rokotuskohdan karvattomaksi. Siihen piti sitten laittaa lääkettä ja perinteinen kupolikauluri ei ollut mieluisa, joten emäntä hankki nykyaikaisemman version Italiasta. Huippunopea toimitus kotiovelle ja kauluri käyttöön! Toimii erinomaisesti ja saa suositukset sotureilta. Kaulurissa on tuplatarranauhakiinnitys ja kolmea eri kuosia saatavilla.

Tässä kuva Balton valikoimasta:

https://www.tutoribalto.com/

Kaulurin mallikuva ^

Kauluri Jaskalla ^

Sitten seuraava ostos oli ruokinta-automaatti. Automaatin hankinnan taka-ajatuksena emännällä oli yhteiset, yön yli matkat isännän kanssa ilman sotureita. :) Tämäkin tuote tuli nopeasti kotiinkuljetuksella ja oli erittäin helppo ohjelmoida Jaskan, Kapun ja Niken mikrosiruilla. Tässä ruokintaluukku ei siis aukea Haadekselle, koska häntä ei ole laitteeseen ohjelmoitu. Mikrosirun lukijasensorit ovat siis tuon kaaren alaosassa molemmin puolin. Luukun sulkeutumisnopeutta voi myös säätää. Pientä säätöä tämä vielä vaatii, ettei Haades pääse apajille takakautta, mutta toistaiseksi hyvä hankinta. Emäntä on ylpeä oppivista sotureitaan!

https://www.sureflap.com/en-eu/pet-feeder/microchip-pet-feeder

Kaksi kapeaa soturia mahtuu yhtä aikaa luukulle

Tässä Nikke syö Kapun tiputtamia raksuja.



Ei aukea Haadekselle luukku, vaikka kuinka tuossa hyörii.