Scandinavian Winner-näyttely Suomessa

Suomessa oli ensi kertaa Scandivian Winner-näyttely 16.-17.4.2016. Näyttely on aiempina vuosina ollut vuorovuosin Ruotsissa ja Norjassa. Tokkopa sitä Niken kanssa sinne osallistuttiin.

 

Lauantaina aikaisin aamulla isäntä antoi kyydin messukeskukseen ja sisälle päästiinkiin etuajoissa eläinlääkärin tarkastukseen. Todella mahtavaa, koska aamusää ei kovin lämmin ollut. Eläinlääkärintarkastuksen läpi ilmoittautumaan ja sitten häkin metsästykseen. Emäntä oli päättänyt vähentää kantamisia tähän näyttelyyn ja jättänyt yleensä käyttämän sturdinäyttelyhäkin kotiin ja ottanut näyttelyverhot mukaan. Häkki löytyikin pienten kommervenkkien kautta ja niin saatiin verhot pienoisen saksimisen jälkeen paikoilleen. Tykötarpeet sisälle ja Nikke loikoilemaan pesään.

Luettelon selaus oli siitä mielenkiintoista tässä näyttelyssä, koska tuomarijako selviää vasta näyttelyaamuna luettelosta. Näissä erikoisnäyttelyissä tuomarijako tulee julki siis vasta näyttelyaamuna, kun se muissa näyttelyissä kerrotaan vähintään viikkoa ennen näyttelyä.

Näyttelyssä on lauantaina perusarvostelu ja tuomarin parhaiden valinnat ja sunnuntaina ainoastaan loppukilpailu eli best in show. Lauantaina Niken tuloksena oli kunniamaininta sekä valinta tuomarin parhaaksi. Huh huh. Tämä oli meidän ensimmäinen näyttely tänä vuonna Fifen uudella kategoriajaolla, joten senkin suhteen oli mielenkiintoista.

Tuomarin parhaaksi valitut saivat lasisen pokaalin.

Sunnuntaina sitten aamusta näyttelypaikalle ja tällä kertaa emäntä ajoi ihan itse näyttelypaikalle isännän jääden katselemaan formuloita. IV-kategorian loppukilpailu alkoi klo 11, joten siihen asti oli aikaa tehdä ostoksia messuilla, jutustella tuttujen kanssa sekä vaan oleskella.

Loppukilpailussa tuloksena IV-kategorian kastraattiurosten suhteen oli cornish rexin valinta kauneimmaksi. Onneksi olkoon! Mikäs siinä, tämä tiesi Nikelle loppupäivän erittäin antoisaa rentoutumista. :)

 

 

Tässä loppukilpailun lavaa

 

 

Tuomarien pöydät lavalla valmiina. Ennen loppukilpailun alkua oli musiikkiesitys.

 

Tässä Niken tuomari tutkailee Nikkeä loppukilpailussa.

 

 

 

Tässä voittajan palkintopokaali ja ruusuke. Lisäksi oli palkinnoksia ainakin kissanhiekkaa ja jättimäinen ruokasäkki.

 

Kaikki osallistuvat kissat saivat näin kivan suomiväritteisen ruusukeen.

 

 

Suomen Kissaliitolla oli messuilla oma ständinsä, josta sai ostaa mm. titteliruusukkeita.

Komeita ovat.

 

 

Lauantaista asti emäntää houkutti tälläinen lakuämpäri ja sitten sunnuntaina houkutus kasvoi liian suureksi ja ämpäri kotiutettiin. :)

 

Nikke näyttelypesässään löhöilemässä.

 

 

 

Tadaa: DSM!!!

Näyttelyissä Niken kanssa heinäkuussa 25.-26.7.2015 Hämeenlinnassa pokkaamassa järjestävän yhdistyksen Vuoden Kissa 2014-kilpailun palkinto sekä lauantaina että sunnuntaina kunniamaininnat. Jee!

Seuraava näyttely oli elokuussa ja siinä vasta jännitystä olikin. Tämä näyttely oli nimittäin Niken ensimmäinen näyttely, jossa kategorian parhaaksi valinta toisi nimen perään uuden meriitin, Distinguished Show Merit:n (DSM). Tämän meriitin saadakseen tulee kissalla olla 10 parhaaksi valintaa sekä ensimmäisen ja viimeisen voiton välillä pitää olla 2 vuotta ja 1 päivä. Niken ensimmäinen kategorian paras -tulos oli 24.8.2013. Näyttelylauantaina 29.8.2015 oli siis ensimmäinen mahdollisuus tähän, mikäli voitto tuli, mutta tuona lauantaina tulokseksi tuli kunniamaininta.

Sunnuntaina 30.8.2015 uusi yritys, ensin arvostelutulokseksi kunniamaininta ja sitten emäntää jännitti tuomarin paras-valinta. Pitkään tuomari pohti kahden komistuksen välillä ja niin nakki napsahti Nikelle edustaa loppukilpailussa. Huhhuh! Nyt sitä sitten saisi emäntä jännittää tuhannesti loppukilpailun lopputulosta. Onneksi loppukilpailua ei montaa tuntia tarvinnut odottaa. Kun oli meidän vuoro niin kissa assistentille ja reunempaan odottamaan lopputulemaa. Hirmuinen sydämen tykytys ja jännitys sekä jännittyneenä tuomarien äänenjakoja odottamaan. Nikke voitti kilpailijansa molemmilla äänillä, joten uusi meriitti tuli nimen perään likipitäen heti, kun aikaraja meni umpeen! Aivan mahtavaa! Superia! Nyt ei loppuvuonna tarvitse tätä murehtia vaan me molemmat voimme rauhallisin mielin jatkaa näyttelyissä käymistä. Jee!!

Kotiin päästyä, emäntä kopioi tarvittavat arvostelusetelit, täytti Kissaliiton tittelianomuksen sekä maksoi ruusukemaksun ja seuraavana päivänä sitten nippu postiin. Reilu viikko meriitin virallistamiseen meni aikaa ja nyt on diplomi ja ruusuke kotona.

Kiitos Dagmar-kasvattajalle, tuomareille, faneille sekä kilpakumppaneille!

Kuva Petri Jaakkola

Junior Winner Nikke

Emäntä oli ilmoittanut Niken ja Kapun Kuopioon näyttelyyn 13.-14.4.2013, joten edellinen perjantai meni tuunatessa ja pakatessa. Isäntä auttoi pakkaamisessa ja autokin tankattiin täyteen.
Lauantaina aamuyöllä emäntä heräsi silmät ristissä ja puoli neljän aikoihin alkoi ajomatka. Matka Kuopioon oli pitkä, pimeä ja sateinen. Ottipa emäntä puolen tunnin tirsat autossa puolessa välissä matkaa!
Kuopioon päästiin siten perille, että eläinlääkärin tarkastusta oli jäljellä enää puoli tuntia, joten hyvin oli aikaa vielä jäljellä. Tarkastuksesta läpäistyttyä etsin kissojen numeroidut paikat ja jätin pojat siihen hetkeksi. Sitten alkoikin muutamat roudaukset autosta pois eli sturdi pojille, ruokaa, juomaa, penkki, pesä jne ja emännällekin syömistä ja juomista.
Ennen arvostelun alkua ehti emäntä tehdä hiukan ostoksia ja mukaan tarttuikin kissanhiekkaa, märkäruokaa ja pari uutta huiskaa. :)
Nikke kävi ennen Kapua arvostelussa. Nikke sai tulokseksi EX1 ja Kapulle tuli sertifikaatti, minkä jälkeen sitten odotettiin tuomarin paras valintoja. Nikke hurmasi tuomarin valinnassa ja pääsi päivän päätteeksi vielä loppukilpailuun kisaamaan. Loppukilpailussa Nikellä ja kilpakumppanilla meni tuomariäänet tasan, joten jännitystä piisasi kahta kauheammin. Ratkaiseva tuomari valitsi voittajaksi Niken. Jippii!
Näyttelyn päätyttyä pojat kuljetusboxiin ja auton keula kohti hotellia, joka oli ihan parin minuutin päästä näyttelypaikasta.
Ilta meni hotellissa poikien kanssa leikkien ja oleskellen. Piipahti emäntä jopa hotellin ravintolassa syömässä, jottei päivän ruoat olisi ihan karkiksi menneet.

Sunnuntaina ennen aamupalaa autoon meni kaikki muut kamppeet paitsi pojat ja kuljetusboxit ja maittavan aamupalan jälkeen suunta kohti näyttelypaikkaa. Siellä Nikke ja Kapu sturdiin odottamaan arvosteluja. Tällä kertaa oli tuomarin lisäksi rinnakkaisarvostelu, joten pojat kävivät kahdesti arvostelussa. Ensin oli Kapun vuoro tuomarilla ja vasta sitten Niken. Rinnakkaisarvostelussa he kävivät päinvastoin. Rinnakkaisarvostelun tuloksista en tiedä, mutta Kapulle tuomarilta sertifikaatti ja Nikke sai tulokseksi EX1 ja tuomarin paras-valintaan kutsuminen. Kyllä oli emännällä sydän syrjällään, kun tuomari Niken valitsi parhaimmaksi nuorekseen, koska tämä oli Niken viides voitto ja siten Nikestä tuli Junior Winner. Mahtavaa! Emäntä siinä onnen kyyneleitä tirautti ja loppupäivä menikin hiukan sumussa. Ennen loppukilpailua emäntä pakkasi auton mahdollisimman valmiiksi, jotta loppukilpailun jälkeen saataisiin auto nopeasti startattua ja päästäisiin kotia kohti ajamaan. Loppukilpailussa Nikke esiteltiin ja samalla kuulutettiin, että pojasta tuli tällä voitolla Junior Winner. Aivan huikeaa! Vieläkin on emäntä ihan huuli pyöreänä.

Kiitos ihanalle kasvattajalle Nikestä, kaikille tuomareille ja assistenteille.

Aivan mahtava reissu siis Kuopiossa. Kotimatka meni oikein hyvin parin pysähdyksen voimin ja kotia lähestyttäessä, Nikke ja Kapu varmasti aavistivat kodin olevan lähellä, alkoi hirmuinen huutelu. Kotona sitten pojat ensimmäisenä autosta pois ja niin Nikke ja Kapu kertoivat Jaskalle ja Haadekselle viikonlopun kuulumiset, kun emäntä ja isäntä tyhjensivät autoa. Mikä viikonloppu!

Kuva: Mirka Vanhanen



Kuka minä olen?

Soturit ovat saaneet uuden kaverin joukkoonsa. Lilliputti-Nikke saapui kaukaa ja on nyt hyvää pataa kaikkien kanssa. Tässä kooste, miten päädyin sotureiden sekaan.

Emännällä oli vauvakuume ja aikansa surffattua netin ihmeellisessä maailmassa, löysi minut ja niin alkoi kirjeenvaihto Dagmar-kasvattajan kanssa Facebookin kautta. Emäntä jännitti sydän syrjällään, kun kasvoin ja komistuin, että miten mahtaa käydä... Pienen ystävän avustuksella, kasvattaja valitsi emännän ja isännän vanhemmikseni. Mahtavaa!! Tässä oli emännälle joululahjaa kerrakseen!

Koska olen kotoisin Tsekistä, alkoi lentojen setviminen ja aikataulun sovittaminen, jotta minut päästäisiin noutamaan. Seuraavaksi hotelli buukattiin, koska emäntä päätti viettää yön Prahassa ennen sovittuja noutotreffejä. Sen jälkeen ostettiin uutta pesää, leluja ja muuta hilavitkutinta minulle.

Sitten koitti se päivä, kun emäntä lähti matkaan. Kauniissa Prahassa riitti nähtävää, kunnes oli aika tavata sovitusti. Emäntä oli sopinut Dagmar-kasvattajan kanssa treffit suoraan lentokentälle, josta sitten olisi kätevä jatkaa matkaa kotimaahani. Treffit menivät hyvin, tarvittavat seikat hoidettiin ja tutustuttiin toisiimme. Sain lempiruokiani matkaan ja niin oleskelin hyvillä mielin lentolaukussa. Sitten singahdettiin lähtöselvitykseen ja saatiin lupa lentää ja turvatarkastuksen kautta odottamaan lentokoneeseen pääsyä. Emäntä kävi ostamassa "tuliaisiksi" paikallista vettä, jota sitten litkin korkin kautta ennen lentokoneeseen menoa ja, jotta uudessa kotimaassani ei vatsani menisi sekaisin paikallisesta vedestä. Vedin sikeitä koko lennon ajan. Emäntä tosin aina silloin tällöin tarkisti, että olin hengissä. Ja olinhan minä! Kun pääsimme perille, heräsin ja näin isännän, joka oli vastassa. Siitä ajettiin kotiin ja ruokaa tuotiin tarjolle, kuten vettäkin. Huoneeni oli täydellinen, koska siellä oli paljon leluja, pesä, kiipeilypuita, vesi- ja ruokakuppi ja ennen kaikkea vessa. Olinhan pidätellyt hätääni useita tunteja. Kyllä oli kiva tulla uuteen kotiin! Ja mikä oli vielä mahtavinta, sain nukkua emännän kaulan vieressä koko yön!

Nyt olemme kaikki yhtä perhettä ja voimme mainiosti. Minulla on kolme isoveljeä, joista suurin ja karvaisin on pelottavin. Haades ja Kapu ovat kaltaisiani sekoboltseja. Kyllä minä vielä sulatan Jaskan ja pääsen nukkumaan tuonne pehmeän turkin sekaan.

Olen siis Nikke, viralliselta nimeltä Nick-Nack Sia Alicia ja olen syntynyt 5.10.2012. Rodultani olen lyhytkarvainen itämainen ja värini on sinitäplikäs. Hurmaan vihreillä silmillä ja kovaäänisellä kehräämisellä. Olen kova poika leikkimään ja syömään.

 

 

 ^ Kuva kasvattajan

 

 

 

Tässä kasvattajani kotisivut:

http://www.siaalicia.wbs.cz/Uvod.html