Rahan kilinää

Sitten seuraa alkuvuodesta 2018 lupaamani kooste soturien rahankulutuksesta. Älkää pelästykö, nämä kulutukset koskevat vain meitä neljää; Jaskaa, Haadesta, Kapua ja Nikkeä ja kustannukset eivät ole suoraan sovellettavissa sinun kissaasi. Mutta varoituksen sana; ethän pyörry ja pökerry. :)

Ruokakulut:

Ruokiin meni 1795,08 euroa vuonna 2018 eli 448,77 euroa per kuukausi. Yksi soturi siis ruokaili 112,19 euron edestä kuukaudessa. Oho.

Tässä on mukana Haadeksen erikoisruokia (tästä erillinen kirjoitus jossain vaiheessa), erilaisia märkäruokia satoja, satoja purkkeja ja pusseja, joitakin herkkutikkuja ja -tahnoja (sotureilla paljon nannaa entuudestaan) sekä raksuja reilu 25-30 kg.

Pääasiallinen ruokakauppa on ollut verkkokauppa Zooplus, jossa emäntä on kanta-asiakas ja alennusta tullee 3 % per tilaus. Joitakin ostoksia on tehty eläinklinikoilta, Peten Koiratarvikkeesta, Mustista ja Mirristä ja joitakin ostoksia on ostettu varastoon hyvinä tarjouspäivinä.

Hiekka:

Hiekkakulut ovat suht kohtuulliset ja viime vuonna hiekkoihin meni 268,51 euroa. 22,38 euroa per kuukausi ja soturia kohden 5,59 euroa per kuukausi.

Hiekat on ostettu määräalennuksella Peten Koiratarvikkeelta sekä Mustista ja Mirristä ja hiekkana soturit käyttävän EverCleanin paakkuuntuvaa kissanhiekkaa. Hiekkaa hamstrattiin loppuvuodesta hyvien tarjousten johdosta jo vuodelle 2019.

Vakuutukset:

Jokainen soturi on vakuutettu eläinlääkärikuluvakuutuksella LähiTapiolassa, maksimikorvauskatto on 1700 € per vakuutuskausi. Vakuutuksiin meni viime vuonna 908,73 euroa eli keskimäärin yhden kisun vakuutus maksoi 227,18 euroa.

Eläinlääkärikulut:

Soturit kävivät eläinlääkärissä viime vuonna muutaman kerran ja kaikenkaikkiaan käynnit kustansivat 2184,98 euroa eli 546,25 euroa per soturi. Nämä kustannukset kattavat myös Kapun hieronnat. 

Tässä kooste eläinlääkärikäynneistä per soturi:

Kapu

Alkuvuodesta käytiin lääkärillä Kapun selän takia ja suosituksen perusteella aloitettiin käynnit hierojalla. Alkuun hieronnassa käytiin viikon kahden välein, kunnes väliä saatiin pidennettyä 4-6 viikkoon (tämä pidennysväli riippuu emännän ja isännän menoista). Hieronta on vaatinut lisäkuljetusaparaattien hankintaa, koska taloudessa ei ole (enää) autoa ja hieronta tapahtuu soturien asuinpaikkaan verraten toisella puolella Helsinkiä. Nyt Kapu reissaa jo trolleyssä, rattaissa tai kantokassissa hierontaan sujuvasti metrolla ja linja-autolla. Samoihin aikoihin aloitettiin säännöllinen kipulääkitys aloitettiin.

Loppuvuodesta Kapu kävi hammaslääkärissä ja paria hammasta kevyempänä jatketaan eloa. Tällä samalla käynnillä otettiin uudestaan selkärangasta röntgenit ja tarinaa Kapusta ja hänen sairaudesta tulossa erilliseen kirjoitukseen myöhemmin.

Haades

Haadeksen kanssa käytiin kontrollikäynnillä tammikuussa Catvetissä ja syistä tarinoidaan toisessa kirjoituksessa tarkemmin. Uusintakontrolli oli keväällä ja kesä menikin mukavasti, kunnes oli syksyllä hammashoidon aika. Hampaiden hoidon jälkeen alkoi pieni kakkiepisodi ja sen selätettyä loppuvuosi meni hyvinvoiden.

Välihuomautuksena soturit käyvät muuten hammashoidossa Evidensia MyllyVetissä, jolla on unelmasijainti emännän työpaikkaa ajatellen. Aamulla ennen töitä soturi rattaissa eläinlääkäriin ja töitten jälkeen nouto ja kotia metrolla. Kätevää.

Jaska

Jaska-Jässikkä kävi rokotuksen lisäksi kerran eläinlääkärissä heinäkuussa pahoinvoinnin takia, muuten elo oli hyvinvoivaa.

Nikke

Rokotuksen lisäksi Nikke-Nakki kävi kahdesti eläinlääkärissä "hauskoista" syistä johtuen:

1) Lokakuussa oli vatsa pienesti löysällä sekä pahoinvointia ja eläinlääkärin tunnustellessa vatsaa soturi päästi mojovan pierun ja olo helpottui heti. Lyhyen lääkekuurin jälkeen jatkettiin soturina oloa entiseen malliin.

2) Olohuoneen tekokasvi ja sen lehdet ovat toisinaan ei niin suotavaa "herkkua" ja Nikke oli nakertanut lehteä ja lehden varsikappale (noin 1 cm) oli jäänyt poikittain ihan taaimmaisen hampaan väliin ja aamu meni kakoessa ja suupieltä tassulla kaapien - tuloksetta. Isännän matkaan ja lähieläinlääkärille ja siellä varsikappale lähti erittäin nopeasti irti. Kotona sen kappaleen poissaanti ei onnistunut yhteisvoimin, kun Nikke pisti vastaan - onneksi eläinlääkärissä jännittää hiukan.

Eniten näihin kuluihin osallistuivat Haades sekä Kapu reilulla 800 eurolla per kisu; muuten kustannukset olivat ihan ok.

Yhteisesti soturit kävivät kolmoisrokotuksella alkusyksystä, joten siitä ei muutamaan vuoteen tarvitse murehtia.

Sekalaiset:

Näihin kustannuksiin kuuluvat mm. erilaiset lisäravinteet, lääkkeet, lelut, vesiautomaatin suodattimet, Kapun portaat, uudet kuljetusaparaatit (reppu, rattaat, trolley), uurnat (älkää pelästykö, kukaan ei ole poistumassa), mummolaan hankittu pieni kiipeilypuu ja parin yhdistyksen jäsenmaksut. Loppuvuodesta emäntä hamstrasi erinäisiä lisäravinteita sotureille ja Kapulle, joten niillä pärjätään pitkiä aikoja.

Näihin käytettiin 965,62 euroa eli vuodessa 241,41 euroa soturia kohden. Suurimmat kuluerät olivat uurnat, lisäravinteet ja uudet kuljetusmenopelit.

*****

Kuten näistä kuluista huomaa, erinäisiä menoja tulee niin pakollisista menoista että ei niin tarpeellisista. Ruoka, hiekka, vakuutus (ainakin meidän mielestä) ja eläinlääkärikulut + lääkkeet ovat niitä pakollisia. Leluista voisi tinkiä. Leluja ei tosin vuodessa kovin montaa uutta osteta, kun vanhat ovat ainakin toistaiseksi suosittuja. Jotkut lelut joutuvat jäähylle, kun ovat liian suosittuja ja niiden kanssa leikkiminen on sen verran rajua, että pitää vahtia.

Silloin, kun yksi tai kaksi soturia kävi vielä kissanäyttelyissä niin näihin kustannuksiin voi lisätä hotellimajoitusten, ruokien, näyttelymaksujen sekä liikkumisen (auto, lentokone, taksi) muutaman tonnin lisää vuodessa ja mikäli oli ulkomaan näyttelyitä kalenterissa niin hiukan extraa vielä. Kissanäyttelyharrastus oli emännän kukkarolle aikasen suuri menoerä aktiivisimpina harrastusvuosina.

Huomionarvoista on, että kissan hankintahinta on todella pieni kuluerä kissan elinaikana, joten ilmaista kissaa ei ole, vaikka kissan ilmaiseksi saisikin. Emäntä paasaa laadukkaan ruoan, hiekan ja terveydenhuollon tärkeydestä.

 

 

Lopuksi vielä linkkejä soturien ostoskohteisiin:

 

https://www.petenkoiratarvike.com/

https://www.mustijamirri.fi/

https://www.evidensia.fi/klinikat/helsinki/elainlaakariasema-myllyvet/ < täällä käydään hammashoidoissa

https://www.evidensia.fi/klinikat/helsinki/elainlaakariasema-evidensia-kamppi/ < täällä käytiin Haadeksen ja Niken kanssa asioilla

http://surok.fi/surok-liity < jäsenenä emäntä säästää eläinlääkärikuluissa

https://www.zooplus.fi/ 

https://kivuton.fi/fi/verkkokauppa

http://www.catvet.fi/ < Haadeksen toinen eläinlääkäri ja Kapun hierontapaikka

http://www.karvakamut.fi/ < täällä Jaska kävi ja täällä Niken hampaista otettiin varsikappale pois

 

 

 



Haadeksen oma ruoka-automaatti

Koska muut soturit saivat oman ruoka-automaatin niin piti puuttuvalle soturille hankkia omanlaisensa versio. Haadeksen oma tuli eilen ja jo nyt poika on kuin ammattilainen tämän käytössä. Tämän emäntä osti Amazon.co.uk:sta ja oli myös helppo ohjelmoida. Ensin piti ostaa patterit, sitten suunnitella ruokinta-ajat ja ei muuta kuin hommiin. Tässä mallissa on kuusi lokeroa. Näitä oli saatavilla myös neljällä ja viidellä lokerolla ja joissain oli jääpalalokero, joten toimisi paremmin myös märkäruoalla.

Eilen alkoi Haadeksella tämän harjoittelu ja alkuun lokeroissa on ollut 1-2 herkkupalaa, jotta soturi ymmärtäisi idean. Tähän saa myös tehdä lyhyen äänityksen, joka toistuu kolme kertaa, mutta ainakin Haadekselle äänityksellä ei ole ollut merkitystä vaan tuo luukun ääni on toiminut vihjeenä ruoalle. Myös muut soturit ovat olleet kiinnostuneita tästä, mutta Haades on hyvin saanut pidettyä tämän itsellään. Tosin eilen Haades yritti pienellä väkivallalla saada lokeron kantta liikkumaan, mutta tuloksetta. Onhan se kamalaa, kun nenään tuoksuu ruoka, mutta mitään ei näy eikä saa.

Tänä aamuna emäntä täytti muutamiin lokeroihin parikymmentä grammaa kuivaruokaa ja loppuihin herkkupaloja. Isäntä kertoi, että Haades oli luukun avautuessa käynyt hakemassa suullisen evästä ja mennyt kauemmas syömään. Juuri tätä hän tekee, kun vie Jaskan raksukupista ruokaa. Sitten uusi suullinen lokerosta ja kauemmas syömään ja kuuleman mukaan välimatka automaatin ja syömisen välillä piteni jokaisella suullisella.

Ei tästä vielä Haadeksen pääruoka-automaatti ole tulossa. Pitää pitää harjoittelua yllä, kun isännän ja emännän yönylireissu on edessä, niin soturi osaa käyttää laitetta.

Soturien uusimmat vempaimet

Emäntä tuli törsänneeksi hiukan ja hankkineeksi sotureille uusia juttuja näin syksyn korvilla.

Ensimmäinen hankinta oli kauluri. Käytiin eläinlääkärillä vuosittaisella rokotuksella Jaskan, Haadeksen ja Kapun kanssa ja Jaska nyppi rokotuskohdan karvattomaksi. Siihen piti sitten laittaa lääkettä ja perinteinen kupolikauluri ei ollut mieluisa, joten emäntä hankki nykyaikaisemman version Italiasta. Huippunopea toimitus kotiovelle ja kauluri käyttöön! Toimii erinomaisesti ja saa suositukset sotureilta. Kaulurissa on tuplatarranauhakiinnitys ja kolmea eri kuosia saatavilla.

Tässä kuva Balton valikoimasta:

https://www.tutoribalto.com/

Kaulurin mallikuva ^

Kauluri Jaskalla ^

Sitten seuraava ostos oli ruokinta-automaatti. Automaatin hankinnan taka-ajatuksena emännällä oli yhteiset, yön yli matkat isännän kanssa ilman sotureita. :) Tämäkin tuote tuli nopeasti kotiinkuljetuksella ja oli erittäin helppo ohjelmoida Jaskan, Kapun ja Niken mikrosiruilla. Tässä ruokintaluukku ei siis aukea Haadekselle, koska häntä ei ole laitteeseen ohjelmoitu. Mikrosirun lukijasensorit ovat siis tuon kaaren alaosassa molemmin puolin. Luukun sulkeutumisnopeutta voi myös säätää. Pientä säätöä tämä vielä vaatii, ettei Haades pääse apajille takakautta, mutta toistaiseksi hyvä hankinta. Emäntä on ylpeä oppivista sotureitaan!

https://www.sureflap.com/en-eu/pet-feeder/microchip-pet-feeder

Kaksi kapeaa soturia mahtuu yhtä aikaa luukulle

Tässä Nikke syö Kapun tiputtamia raksuja.



Ei aukea Haadekselle luukku, vaikka kuinka tuossa hyörii.

Alkukesän näyttelyissä piipahdettiin

Tallinnaan jälkeen emäntä ja Nikke reissasivat Tampereelle näyttelyyn. Lauantaina 10.5.2014 ohjelmassa ajomatka ystävän kyydissä, eläinlääkärintarkastuksen kautta sturdiin makoilemaan ja odottamaan omaa vuoroaan tuomarille. Tovihan siinä meni ennen vuoroamme ja serti saatiin. Oltiin myöskin tuomarin parhaita, mutta menestys osui kilpakumppaniin. Ystävän kyydillä kotio ja yöksi lepäämään soturien kanssa.

11.5.2014 äitienpäivänä vietettiin päivä Niken kanssa Tampereella. Sturdissa majailtiin jonkin aikaa, jolloin emännällä oli hyvin aikaa tehdä ostoksia ja kuljettaa ne autoon. Tuomarilta saatiin serti ja valinta loppukilpailuun. Loppukilpailua odotellessa, emäntä pakkaili kimpsuja ja kampsuja, jotta päästiin ajoissa kotimatkalle. Loppukilpailussa onni oli myöten. Jippii! Ja niin lähdettiin kotimatkalle sotureita kohti.

*     *     *

Hyvinkäällä oltiin drive in -näyttelyssä 24.5.2014. Kätevää, kun ei kukonlaulun aikaan tarvinnut autoa startata vaan vasta kahdeksalta lähdettiin matkaan. Noinkaan aikaisin ei olisi tarvinnut lähteä, mutta emäntä ei malttanut odottaa kellon tuloa "oikeaan" lähtöaikaan. Niinpä ajettiin reippaasti näyttelypaikalle ja aloitettiin jonottaminen eläinlääkärintarkastukseen, jossa olikin huima jono.

Tarkastuksesta tuttuun tapaan sturdiin majailemaan. Nyt ei olisi sturdia tarvinnut mukaan edes ottaa drive in -tavan takia, mutta mukavuussyistä sen mukaan otin; oli sille Nikelle käyttöä pari tuntia tai koko päivä.

Itämaiset kissat oli jaettu kolmen tuomarin kesken. Meillä on onni matkassa ja sertin lisäksi Nikke valittiin tuomarin parhaaksi. Eli onneksi oli sturdi mukana; mukavampi majailla ja odottaa loppukilpailua. Loppupäivä meni mukavasti ja tulipahan emännän käytyä läheisessä kaupassa jäätelöostoksilla. Loppukilpailussa oli toinen onni mukana ja Nikke valittiin parhaimmaksi kastraattiurokseksi kolmesta. Jee!! Ei muuta kuin kamat kasaan ja kotia kohti muiden sotureiden luo.



Sitä sun tätä á la syksy

Syksy on alkanut rauhallisin merkein. Näyttelyrintamalla hiljaisempaa... Emäntä tosin kävi assistenttitöissä 6.-7.10.2012 ilman kissoja. Välillä näinkin näyttelyä kokemaan...

3.-4.11.2012 sitten käytiin Haadeksen ja Kapun kanssa drive in -näyttelyssä. Koska kyseessä oli drive in -näyttely, niin tällä kertaa ei paikalla tarvinnut olla heti kukonlaulun aikaan vaan riitti, kunhan tulee sen verran ajoissa, että ehtii omalla ajalla tuomarille. Kissojen arvostelut oli siis aikataulutettu. Ja koska näyttelypaikalla ei tarvitse näyttelyn luonteen mukaan olla loppuun asti vaan näyttelystä sai poistua kissan arvostelun jälkeen, mikäli kissa ei paneeliin mene. Emäntä ei ottanut sturdia mukaan eikä verhojakaan vaan pojat oleilivat jättikokoisessa kuljetusboxissa. Kuljetusboxissa oli pyörät alla, joten emännän oli kätevä poikia siinä kuljettaa mukana. Vasta lauantaina puolen päivän aikaan mentiin eläinlääkärintarkastukseen ja noin tunnin päästä siitä, oli Kapun vuoro tuomarilla. Kapumaiseen tyyliin se hoidettiin, serti kouraan ja ainoana kastraattiurosedustajana nominointi paneeliin. Sitten saatiin odottaa hiukan pidempään Haadeksen tuomaria ja omaa vuoroa. Siinä välissä emäntä veti poikia kuljetusboxissa mukana ja tutustui myyjiin, haki Kapun arvostelusetelin ja jutusteli. Sitten koittikin Haadeksen vuoro ja tältä tuomarilta serti haltuun. Sitten jäikin loppupäivän tehtäväksi odottaa paneelin alkua. Tällä välin ehti Haadeksen arvosteluseteli tulla ja siihenkin kävin hakemassa leiman ruusukkeen sijasta. Paneelissa sitten emäntä jännitti kovasti miten käy ja niin Kapu tuli ja voitti kastraattiurokset! Jee!! Kiitos assistentille paneelissa esittämisestä.

Sunnuntaina oltiin samassa näyttelyssä, mutta vain Haadeksen kanssas. Kapu ja Jaska jäivät kotiin isännän kanssa. Isäntä toki kävi viemässä emännän ja Haadeksen näyttelypaikalle kuten lauantainakin. Sunnuntaina oli sama tilanne eli vasta klo 11 saavuimme paikalle ja Haadeksen aika oli klo 11.35. Joten siinä jäi jokunen hetki aikaa katsoa tuomarin edellisiä kissoja ja jutustella. Haadeksen saldona oli tuomarilta serti ja ainoana kastraattiuroksedustajana nominointi paneeliin.  Sitten oli vuorossa odottelua, jona aikana arvosteluseteli ehti tulla ja siihen tarvittavat leimat pyydettiin sekä lisää jutustelua. Paneelissa Haades olikin ainoa kastraattiuros, joten BIS oli tuloksena. Jippii! Kiitämme assistenttia. Soitto isännälle ja niin lähdimme kotia kohti hyvissä ajoin.

 

 

* * *

 

Tänään 18.11.2012 Jaska täytti hurjat 2 vuotta. Juhlapäivän kunniaksi on kalaruokaa saanut sekä kuivaruokaa niin paljon syödä kuin vaan jaksaa. Kerrankos näitä juhlapäiviä on!

 

 

* * *



 

 

Vierailimme myös ns. mummolassa poikien kanssa ja voi sitä onnen määrää, kun mattoja piisasi ja niiden avulla pystyi ravaamaan oikein urakalla. Ei ollut liukumisia ja sipsutuksia, kun kynnet pitivät oikein hyvin kiinni. Valjaat oli myös mukana ja Kapu ja Jaska pitivät ulkoilusta kovasti. Siellä oli lintuja, jota tiirailla ja yrittää saada kiinni. Haades tyytyi enemmän katselemaan lintuja sisätiloista. Pojat kiittävät myös extra-herkuista.  

 

Tässä sekalaisia kuvia:

 

Blondit katselemassa lintuja koti-ikkunasta.

Kukkuu, sanoo Jaska.

Haadesta kyllästyttää.

 

 

Kapu lampaanlämmössä.

 

 

Haades ruokaa odottamassa...

 

 



 

 

 

 

 

 

 

 







Välineurheilua

 Tänään päätettiin kuvata raksuvarastomme. Tuossa ylempänä on pussit, mitä kuivaruokia syömme. Tämä cocktail maistuu kaikille kolmelle. Sopivan isoja raksuja, jota isot pojat syö.

Tässä laatikossa on kaikenmaailman raksunäytteitä, joita on kertynyt näyttelyistä ja eläinkaupasta. On tuossa jokunen herkkupakettikin.

 Tämä on emännän lääkärisalkku. Täältä löytyy matolääkkeitä, ruiskuja, Nutri-plussaa, hammastahnaa, sukia ja pari säilömisen arvoista ohjekirjasta.

Ruokakaappimme ja mahtava vesiautomaattimme

Emäntä huolehtii ruoistamme ja sitä riittää! Kaappi on pullollaan eri lihapurkkeja: on kalaa, kanaa, biisonia, nautaa, poroa, kalkkunaa jne. "Minä syön enimmäkseen kuivaruokaa" huikkaa Jaska, joka satunnaisesti  pistää kalaakin poskeen. Haades söisi vaikka hevosen; niin kova ruokahalu on. Kapua pitää toisinaan huijata kuivaruoka-märkäruokacombolla. :)

Tältä ruokakaappimme näyttää tällä hetkellä. Kuivaruoat on eri kaapissa, koska olemme niin kovia poikia, että syömme pussin rikki!

Lisäksi nautimme kalaöljyä, joka on kaikkien meidän suurta herkkua. Ja parhaimmat herkut tuosta kuvasta puuttuvat, mutta ne pitääkin pitää kaukana meistä, sillä rakastamme herkkuja!

Ärsyttävä kuivaruokavahti:

Lisäksi me nälkäisemmät (lue: Haades ja Kapu) syömme eksoottisimpiakin herkkuja. Olemme maistaneet ainakin näitä: sipsejä, jogurttia, leipää, puolukkarönttöstä, pasteijoita, maksamakkaraa, suklaata. Mutta onneksi nämä ovat vain herkkuja. Me kaikki taistelemme kyllä juustopalan eteen!

Jaska halusi vesiautomaatin, kun poika joi tippuvasta hanasta vettä. Nyt emäntä ja isäntä huolehtivat raikkaasta vedestä, joka lorisee kivasti. Jaskan lempipuuhaa on kastella putouksessa päätä ja katsella vesipisaroiden liikkumista. Kapu tykkää tassulla ottaa pisaroita kiinni ja Haades on niin hienohelma, ettei muuta kuin juo automaatissa. Mutta kätevä laite!

Jaska näyttää mallia: