Tadaa: DSM!!!

Näyttelyissä Niken kanssa heinäkuussa 25.-26.7.2015 Hämeenlinnassa pokkaamassa järjestävän yhdistyksen Vuoden Kissa 2014-kilpailun palkinto sekä lauantaina että sunnuntaina kunniamaininnat. Jee!

Seuraava näyttely oli elokuussa ja siinä vasta jännitystä olikin. Tämä näyttely oli nimittäin Niken ensimmäinen näyttely, jossa kategorian parhaaksi valinta toisi nimen perään uuden meriitin, Distinguished Show Merit:n (DSM). Tämän meriitin saadakseen tulee kissalla olla 10 parhaaksi valintaa sekä ensimmäisen ja viimeisen voiton välillä pitää olla 2 vuotta ja 1 päivä. Niken ensimmäinen kategorian paras -tulos oli 24.8.2013. Näyttelylauantaina 29.8.2015 oli siis ensimmäinen mahdollisuus tähän, mikäli voitto tuli, mutta tuona lauantaina tulokseksi tuli kunniamaininta.

Sunnuntaina 30.8.2015 uusi yritys, ensin arvostelutulokseksi kunniamaininta ja sitten emäntää jännitti tuomarin paras-valinta. Pitkään tuomari pohti kahden komistuksen välillä ja niin nakki napsahti Nikelle edustaa loppukilpailussa. Huhhuh! Nyt sitä sitten saisi emäntä jännittää tuhannesti loppukilpailun lopputulosta. Onneksi loppukilpailua ei montaa tuntia tarvinnut odottaa. Kun oli meidän vuoro niin kissa assistentille ja reunempaan odottamaan lopputulemaa. Hirmuinen sydämen tykytys ja jännitys sekä jännittyneenä tuomarien äänenjakoja odottamaan. Nikke voitti kilpailijansa molemmilla äänillä, joten uusi meriitti tuli nimen perään likipitäen heti, kun aikaraja meni umpeen! Aivan mahtavaa! Superia! Nyt ei loppuvuonna tarvitse tätä murehtia vaan me molemmat voimme rauhallisin mielin jatkaa näyttelyissä käymistä. Jee!!

Kotiin päästyä, emäntä kopioi tarvittavat arvostelusetelit, täytti Kissaliiton tittelianomuksen sekä maksoi ruusukemaksun ja seuraavana päivänä sitten nippu postiin. Reilu viikko meriitin virallistamiseen meni aikaa ja nyt on diplomi ja ruusuke kotona.

Kiitos Dagmar-kasvattajalle, tuomareille, faneille sekä kilpakumppaneille!

Kuva Petri Jaakkola

Vuoden 2014 viimeinen näyttely bodyguardin kera

Juuri ennen joulua 2014 emäntä kävi Haadeksen ja Niken kanssa Kirkkonummella näyttelyssä 20.12.2014. Haades oli mukava vahtimassa Nikkeä - kuten isoveljen kuuluukin. Kävi Haades Tessan kuvattavanakin, joten ei ihan turhaan ollut vahtivuorossa.

Nikke osallistui siis näyttelyyn ja kilpaili jo luokassa 2. Supreme Premior Nikestä tuli Ery-Sydin näyttelyssä 9.11.2014 Espoossa. Emäntä osti jo lokakuussa World Winner-näyttelystä valmiiksi valmistumisruusukkeen, kun aivan ihana siellä oli ostettavissa. Eikös olekin aikasen ihana?

 

 

Eli luokassa 2 ei kerätä sertifikaatteja vaan saadaan kunniamainintoja.

*     *     *

Bodyguard tehtävää suorittamassa!

 

 

 

Näyttelypaikka oli aika vilpoinen, joten onneksi bodyguard auttoi myös lämmityksessä. Emäntä oli ottanut mukaan myös lämmitettävän lämpöalustan, joka lämmitti mukavasti poikia.

 

Nikke valittiin tuomarin parhaaksi ja loppukilpailuun siis päästiin. Jes! Siellä sitten jännitettiin sormet sinisinä, miten käy ja vuosi päätettiin voittoon! Wuhuu!

 

*     *     *

 

Näyttelyssä oli myös kaksi Niken jälkeläistä. Huge (Omenatarhan Part Time Lover) sekä Hugo (Moumouni Darth Vader). Ihania poikia.

 

 

^Tämä on Huge.

 



 



^Ja tässä on Hugo. (Kuva Anzelika Vorobjova)

 

Hugo oli paikalla lauantaina, ihkaensimmäistä kertaa näyttelyssä ja nuorten luokassa kisasi saaden tulokseksi EX1. Huge oli jo isojen poikien luokassa ja sunnuntaina vei voiton kotiin aikuisissa uroksissa. Voi, kun emäntä olisi sunnuntaina ollut paikalla hurraamassa!

Prahaan matkattiin World Winner -näyttelyyn (kuvakertomus)

Emäntää hiukan laiskottaa lähes kahden kuukauden reissun jälkeen matkan kertominen, joten kuvina reissu.

Tästä se alkaa...

Niken häkki Suomi-rekvisiitalla

 

 

Näyttelypaikan ruokatarjoilua

 

Nikke valittiin tuomarin parhaaksi kastraattiuroksesti! Wuhuu!

 



Nikke odottamassa loppukilpailun alkua lavan reunalla assistentin käsivärsilla.

Nikke estraadilla 

Linssilude-Nikke

 

Näin komiat palkinnot sai voittaja.

 

 

Lopuksi söpöjä kuvia Nikestä. Kyllä matkailu ja showelämä ovat energiasyöppyjä. :)

 

 







Kuka minä olen?

Soturit ovat saaneet uuden kaverin joukkoonsa. Lilliputti-Nikke saapui kaukaa ja on nyt hyvää pataa kaikkien kanssa. Tässä kooste, miten päädyin sotureiden sekaan.

Emännällä oli vauvakuume ja aikansa surffattua netin ihmeellisessä maailmassa, löysi minut ja niin alkoi kirjeenvaihto Dagmar-kasvattajan kanssa Facebookin kautta. Emäntä jännitti sydän syrjällään, kun kasvoin ja komistuin, että miten mahtaa käydä... Pienen ystävän avustuksella, kasvattaja valitsi emännän ja isännän vanhemmikseni. Mahtavaa!! Tässä oli emännälle joululahjaa kerrakseen!

Koska olen kotoisin Tsekistä, alkoi lentojen setviminen ja aikataulun sovittaminen, jotta minut päästäisiin noutamaan. Seuraavaksi hotelli buukattiin, koska emäntä päätti viettää yön Prahassa ennen sovittuja noutotreffejä. Sen jälkeen ostettiin uutta pesää, leluja ja muuta hilavitkutinta minulle.

Sitten koitti se päivä, kun emäntä lähti matkaan. Kauniissa Prahassa riitti nähtävää, kunnes oli aika tavata sovitusti. Emäntä oli sopinut Dagmar-kasvattajan kanssa treffit suoraan lentokentälle, josta sitten olisi kätevä jatkaa matkaa kotimaahani. Treffit menivät hyvin, tarvittavat seikat hoidettiin ja tutustuttiin toisiimme. Sain lempiruokiani matkaan ja niin oleskelin hyvillä mielin lentolaukussa. Sitten singahdettiin lähtöselvitykseen ja saatiin lupa lentää ja turvatarkastuksen kautta odottamaan lentokoneeseen pääsyä. Emäntä kävi ostamassa "tuliaisiksi" paikallista vettä, jota sitten litkin korkin kautta ennen lentokoneeseen menoa ja, jotta uudessa kotimaassani ei vatsani menisi sekaisin paikallisesta vedestä. Vedin sikeitä koko lennon ajan. Emäntä tosin aina silloin tällöin tarkisti, että olin hengissä. Ja olinhan minä! Kun pääsimme perille, heräsin ja näin isännän, joka oli vastassa. Siitä ajettiin kotiin ja ruokaa tuotiin tarjolle, kuten vettäkin. Huoneeni oli täydellinen, koska siellä oli paljon leluja, pesä, kiipeilypuita, vesi- ja ruokakuppi ja ennen kaikkea vessa. Olinhan pidätellyt hätääni useita tunteja. Kyllä oli kiva tulla uuteen kotiin! Ja mikä oli vielä mahtavinta, sain nukkua emännän kaulan vieressä koko yön!

Nyt olemme kaikki yhtä perhettä ja voimme mainiosti. Minulla on kolme isoveljeä, joista suurin ja karvaisin on pelottavin. Haades ja Kapu ovat kaltaisiani sekoboltseja. Kyllä minä vielä sulatan Jaskan ja pääsen nukkumaan tuonne pehmeän turkin sekaan.

Olen siis Nikke, viralliselta nimeltä Nick-Nack Sia Alicia ja olen syntynyt 5.10.2012. Rodultani olen lyhytkarvainen itämainen ja värini on sinitäplikäs. Hurmaan vihreillä silmillä ja kovaäänisellä kehräämisellä. Olen kova poika leikkimään ja syömään.

 

 

 ^ Kuva kasvattajan

 

 

 

Tässä kasvattajani kotisivut:

http://www.siaalicia.wbs.cz/Uvod.html