Rahan kilinää

Sitten seuraa alkuvuodesta 2018 lupaamani kooste soturien rahankulutuksesta. Älkää pelästykö, nämä kulutukset koskevat vain meitä neljää; Jaskaa, Haadesta, Kapua ja Nikkeä ja kustannukset eivät ole suoraan sovellettavissa sinun kissaasi. Mutta varoituksen sana; ethän pyörry ja pökerry. :)

Ruokakulut:

Ruokiin meni 1795,08 euroa vuonna 2018 eli 448,77 euroa per kuukausi. Yksi soturi siis ruokaili 112,19 euron edestä kuukaudessa. Oho.

Tässä on mukana Haadeksen erikoisruokia (tästä erillinen kirjoitus jossain vaiheessa), erilaisia märkäruokia satoja, satoja purkkeja ja pusseja, joitakin herkkutikkuja ja -tahnoja (sotureilla paljon nannaa entuudestaan) sekä raksuja reilu 25-30 kg.

Pääasiallinen ruokakauppa on ollut verkkokauppa Zooplus, jossa emäntä on kanta-asiakas ja alennusta tullee 3 % per tilaus. Joitakin ostoksia on tehty eläinklinikoilta, Peten Koiratarvikkeesta, Mustista ja Mirristä ja joitakin ostoksia on ostettu varastoon hyvinä tarjouspäivinä.

Hiekka:

Hiekkakulut ovat suht kohtuulliset ja viime vuonna hiekkoihin meni 268,51 euroa. 22,38 euroa per kuukausi ja soturia kohden 5,59 euroa per kuukausi.

Hiekat on ostettu määräalennuksella Peten Koiratarvikkeelta sekä Mustista ja Mirristä ja hiekkana soturit käyttävän EverCleanin paakkuuntuvaa kissanhiekkaa. Hiekkaa hamstrattiin loppuvuodesta hyvien tarjousten johdosta jo vuodelle 2019.

Vakuutukset:

Jokainen soturi on vakuutettu eläinlääkärikuluvakuutuksella LähiTapiolassa, maksimikorvauskatto on 1700 € per vakuutuskausi. Vakuutuksiin meni viime vuonna 908,73 euroa eli keskimäärin yhden kisun vakuutus maksoi 227,18 euroa.

Eläinlääkärikulut:

Soturit kävivät eläinlääkärissä viime vuonna muutaman kerran ja kaikenkaikkiaan käynnit kustansivat 2184,98 euroa eli 546,25 euroa per soturi. Nämä kustannukset kattavat myös Kapun hieronnat. 

Tässä kooste eläinlääkärikäynneistä per soturi:

Kapu

Alkuvuodesta käytiin lääkärillä Kapun selän takia ja suosituksen perusteella aloitettiin käynnit hierojalla. Alkuun hieronnassa käytiin viikon kahden välein, kunnes väliä saatiin pidennettyä 4-6 viikkoon (tämä pidennysväli riippuu emännän ja isännän menoista). Hieronta on vaatinut lisäkuljetusaparaattien hankintaa, koska taloudessa ei ole (enää) autoa ja hieronta tapahtuu soturien asuinpaikkaan verraten toisella puolella Helsinkiä. Nyt Kapu reissaa jo trolleyssä, rattaissa tai kantokassissa hierontaan sujuvasti metrolla ja linja-autolla. Samoihin aikoihin aloitettiin säännöllinen kipulääkitys aloitettiin.

Loppuvuodesta Kapu kävi hammaslääkärissä ja paria hammasta kevyempänä jatketaan eloa. Tällä samalla käynnillä otettiin uudestaan selkärangasta röntgenit ja tarinaa Kapusta ja hänen sairaudesta tulossa erilliseen kirjoitukseen myöhemmin.

Haades

Haadeksen kanssa käytiin kontrollikäynnillä tammikuussa Catvetissä ja syistä tarinoidaan toisessa kirjoituksessa tarkemmin. Uusintakontrolli oli keväällä ja kesä menikin mukavasti, kunnes oli syksyllä hammashoidon aika. Hampaiden hoidon jälkeen alkoi pieni kakkiepisodi ja sen selätettyä loppuvuosi meni hyvinvoiden.

Välihuomautuksena soturit käyvät muuten hammashoidossa Evidensia MyllyVetissä, jolla on unelmasijainti emännän työpaikkaa ajatellen. Aamulla ennen töitä soturi rattaissa eläinlääkäriin ja töitten jälkeen nouto ja kotia metrolla. Kätevää.

Jaska

Jaska-Jässikkä kävi rokotuksen lisäksi kerran eläinlääkärissä heinäkuussa pahoinvoinnin takia, muuten elo oli hyvinvoivaa.

Nikke

Rokotuksen lisäksi Nikke-Nakki kävi kahdesti eläinlääkärissä "hauskoista" syistä johtuen:

1) Lokakuussa oli vatsa pienesti löysällä sekä pahoinvointia ja eläinlääkärin tunnustellessa vatsaa soturi päästi mojovan pierun ja olo helpottui heti. Lyhyen lääkekuurin jälkeen jatkettiin soturina oloa entiseen malliin.

2) Olohuoneen tekokasvi ja sen lehdet ovat toisinaan ei niin suotavaa "herkkua" ja Nikke oli nakertanut lehteä ja lehden varsikappale (noin 1 cm) oli jäänyt poikittain ihan taaimmaisen hampaan väliin ja aamu meni kakoessa ja suupieltä tassulla kaapien - tuloksetta. Isännän matkaan ja lähieläinlääkärille ja siellä varsikappale lähti erittäin nopeasti irti. Kotona sen kappaleen poissaanti ei onnistunut yhteisvoimin, kun Nikke pisti vastaan - onneksi eläinlääkärissä jännittää hiukan.

Eniten näihin kuluihin osallistuivat Haades sekä Kapu reilulla 800 eurolla per kisu; muuten kustannukset olivat ihan ok.

Yhteisesti soturit kävivät kolmoisrokotuksella alkusyksystä, joten siitä ei muutamaan vuoteen tarvitse murehtia.

Sekalaiset:

Näihin kustannuksiin kuuluvat mm. erilaiset lisäravinteet, lääkkeet, lelut, vesiautomaatin suodattimet, Kapun portaat, uudet kuljetusaparaatit (reppu, rattaat, trolley), uurnat (älkää pelästykö, kukaan ei ole poistumassa), mummolaan hankittu pieni kiipeilypuu ja parin yhdistyksen jäsenmaksut. Loppuvuodesta emäntä hamstrasi erinäisiä lisäravinteita sotureille ja Kapulle, joten niillä pärjätään pitkiä aikoja.

Näihin käytettiin 965,62 euroa eli vuodessa 241,41 euroa soturia kohden. Suurimmat kuluerät olivat uurnat, lisäravinteet ja uudet kuljetusmenopelit.

*****

Kuten näistä kuluista huomaa, erinäisiä menoja tulee niin pakollisista menoista että ei niin tarpeellisista. Ruoka, hiekka, vakuutus (ainakin meidän mielestä) ja eläinlääkärikulut + lääkkeet ovat niitä pakollisia. Leluista voisi tinkiä. Leluja ei tosin vuodessa kovin montaa uutta osteta, kun vanhat ovat ainakin toistaiseksi suosittuja. Jotkut lelut joutuvat jäähylle, kun ovat liian suosittuja ja niiden kanssa leikkiminen on sen verran rajua, että pitää vahtia.

Silloin, kun yksi tai kaksi soturia kävi vielä kissanäyttelyissä niin näihin kustannuksiin voi lisätä hotellimajoitusten, ruokien, näyttelymaksujen sekä liikkumisen (auto, lentokone, taksi) muutaman tonnin lisää vuodessa ja mikäli oli ulkomaan näyttelyitä kalenterissa niin hiukan extraa vielä. Kissanäyttelyharrastus oli emännän kukkarolle aikasen suuri menoerä aktiivisimpina harrastusvuosina.

Huomionarvoista on, että kissan hankintahinta on todella pieni kuluerä kissan elinaikana, joten ilmaista kissaa ei ole, vaikka kissan ilmaiseksi saisikin. Emäntä paasaa laadukkaan ruoan, hiekan ja terveydenhuollon tärkeydestä.

 

 

Lopuksi vielä linkkejä soturien ostoskohteisiin:

 

https://www.petenkoiratarvike.com/

https://www.mustijamirri.fi/

https://www.evidensia.fi/klinikat/helsinki/elainlaakariasema-myllyvet/ < täällä käydään hammashoidoissa

https://www.evidensia.fi/klinikat/helsinki/elainlaakariasema-evidensia-kamppi/ < täällä käytiin Haadeksen ja Niken kanssa asioilla

http://surok.fi/surok-liity < jäsenenä emäntä säästää eläinlääkärikuluissa

https://www.zooplus.fi/ 

https://kivuton.fi/fi/verkkokauppa

http://www.catvet.fi/ < Haadeksen toinen eläinlääkäri ja Kapun hierontapaikka

http://www.karvakamut.fi/ < täällä Jaska kävi ja täällä Niken hampaista otettiin varsikappale pois

 

 

 



Alkukesän näyttelyissä piipahdettiin

Tallinnaan jälkeen emäntä ja Nikke reissasivat Tampereelle näyttelyyn. Lauantaina 10.5.2014 ohjelmassa ajomatka ystävän kyydissä, eläinlääkärintarkastuksen kautta sturdiin makoilemaan ja odottamaan omaa vuoroaan tuomarille. Tovihan siinä meni ennen vuoroamme ja serti saatiin. Oltiin myöskin tuomarin parhaita, mutta menestys osui kilpakumppaniin. Ystävän kyydillä kotio ja yöksi lepäämään soturien kanssa.

11.5.2014 äitienpäivänä vietettiin päivä Niken kanssa Tampereella. Sturdissa majailtiin jonkin aikaa, jolloin emännällä oli hyvin aikaa tehdä ostoksia ja kuljettaa ne autoon. Tuomarilta saatiin serti ja valinta loppukilpailuun. Loppukilpailua odotellessa, emäntä pakkaili kimpsuja ja kampsuja, jotta päästiin ajoissa kotimatkalle. Loppukilpailussa onni oli myöten. Jippii! Ja niin lähdettiin kotimatkalle sotureita kohti.

*     *     *

Hyvinkäällä oltiin drive in -näyttelyssä 24.5.2014. Kätevää, kun ei kukonlaulun aikaan tarvinnut autoa startata vaan vasta kahdeksalta lähdettiin matkaan. Noinkaan aikaisin ei olisi tarvinnut lähteä, mutta emäntä ei malttanut odottaa kellon tuloa "oikeaan" lähtöaikaan. Niinpä ajettiin reippaasti näyttelypaikalle ja aloitettiin jonottaminen eläinlääkärintarkastukseen, jossa olikin huima jono.

Tarkastuksesta tuttuun tapaan sturdiin majailemaan. Nyt ei olisi sturdia tarvinnut mukaan edes ottaa drive in -tavan takia, mutta mukavuussyistä sen mukaan otin; oli sille Nikelle käyttöä pari tuntia tai koko päivä.

Itämaiset kissat oli jaettu kolmen tuomarin kesken. Meillä on onni matkassa ja sertin lisäksi Nikke valittiin tuomarin parhaaksi. Eli onneksi oli sturdi mukana; mukavampi majailla ja odottaa loppukilpailua. Loppupäivä meni mukavasti ja tulipahan emännän käytyä läheisessä kaupassa jäätelöostoksilla. Loppukilpailussa oli toinen onni mukana ja Nikke valittiin parhaimmaksi kastraattiurokseksi kolmesta. Jee!! Ei muuta kuin kamat kasaan ja kotia kohti muiden sotureiden luo.



Junior Winner Nikke

Emäntä oli ilmoittanut Niken ja Kapun Kuopioon näyttelyyn 13.-14.4.2013, joten edellinen perjantai meni tuunatessa ja pakatessa. Isäntä auttoi pakkaamisessa ja autokin tankattiin täyteen.
Lauantaina aamuyöllä emäntä heräsi silmät ristissä ja puoli neljän aikoihin alkoi ajomatka. Matka Kuopioon oli pitkä, pimeä ja sateinen. Ottipa emäntä puolen tunnin tirsat autossa puolessa välissä matkaa!
Kuopioon päästiin siten perille, että eläinlääkärin tarkastusta oli jäljellä enää puoli tuntia, joten hyvin oli aikaa vielä jäljellä. Tarkastuksesta läpäistyttyä etsin kissojen numeroidut paikat ja jätin pojat siihen hetkeksi. Sitten alkoikin muutamat roudaukset autosta pois eli sturdi pojille, ruokaa, juomaa, penkki, pesä jne ja emännällekin syömistä ja juomista.
Ennen arvostelun alkua ehti emäntä tehdä hiukan ostoksia ja mukaan tarttuikin kissanhiekkaa, märkäruokaa ja pari uutta huiskaa. :)
Nikke kävi ennen Kapua arvostelussa. Nikke sai tulokseksi EX1 ja Kapulle tuli sertifikaatti, minkä jälkeen sitten odotettiin tuomarin paras valintoja. Nikke hurmasi tuomarin valinnassa ja pääsi päivän päätteeksi vielä loppukilpailuun kisaamaan. Loppukilpailussa Nikellä ja kilpakumppanilla meni tuomariäänet tasan, joten jännitystä piisasi kahta kauheammin. Ratkaiseva tuomari valitsi voittajaksi Niken. Jippii!
Näyttelyn päätyttyä pojat kuljetusboxiin ja auton keula kohti hotellia, joka oli ihan parin minuutin päästä näyttelypaikasta.
Ilta meni hotellissa poikien kanssa leikkien ja oleskellen. Piipahti emäntä jopa hotellin ravintolassa syömässä, jottei päivän ruoat olisi ihan karkiksi menneet.

Sunnuntaina ennen aamupalaa autoon meni kaikki muut kamppeet paitsi pojat ja kuljetusboxit ja maittavan aamupalan jälkeen suunta kohti näyttelypaikkaa. Siellä Nikke ja Kapu sturdiin odottamaan arvosteluja. Tällä kertaa oli tuomarin lisäksi rinnakkaisarvostelu, joten pojat kävivät kahdesti arvostelussa. Ensin oli Kapun vuoro tuomarilla ja vasta sitten Niken. Rinnakkaisarvostelussa he kävivät päinvastoin. Rinnakkaisarvostelun tuloksista en tiedä, mutta Kapulle tuomarilta sertifikaatti ja Nikke sai tulokseksi EX1 ja tuomarin paras-valintaan kutsuminen. Kyllä oli emännällä sydän syrjällään, kun tuomari Niken valitsi parhaimmaksi nuorekseen, koska tämä oli Niken viides voitto ja siten Nikestä tuli Junior Winner. Mahtavaa! Emäntä siinä onnen kyyneleitä tirautti ja loppupäivä menikin hiukan sumussa. Ennen loppukilpailua emäntä pakkasi auton mahdollisimman valmiiksi, jotta loppukilpailun jälkeen saataisiin auto nopeasti startattua ja päästäisiin kotia kohti ajamaan. Loppukilpailussa Nikke esiteltiin ja samalla kuulutettiin, että pojasta tuli tällä voitolla Junior Winner. Aivan huikeaa! Vieläkin on emäntä ihan huuli pyöreänä.

Kiitos ihanalle kasvattajalle Nikestä, kaikille tuomareille ja assistenteille.

Aivan mahtava reissu siis Kuopiossa. Kotimatka meni oikein hyvin parin pysähdyksen voimin ja kotia lähestyttäessä, Nikke ja Kapu varmasti aavistivat kodin olevan lähellä, alkoi hirmuinen huutelu. Kotona sitten pojat ensimmäisenä autosta pois ja niin Nikke ja Kapu kertoivat Jaskalle ja Haadekselle viikonlopun kuulumiset, kun emäntä ja isäntä tyhjensivät autoa. Mikä viikonloppu!

Kuva: Mirka Vanhanen



Sitä sun tätä á la syksy

Syksy on alkanut rauhallisin merkein. Näyttelyrintamalla hiljaisempaa... Emäntä tosin kävi assistenttitöissä 6.-7.10.2012 ilman kissoja. Välillä näinkin näyttelyä kokemaan...

3.-4.11.2012 sitten käytiin Haadeksen ja Kapun kanssa drive in -näyttelyssä. Koska kyseessä oli drive in -näyttely, niin tällä kertaa ei paikalla tarvinnut olla heti kukonlaulun aikaan vaan riitti, kunhan tulee sen verran ajoissa, että ehtii omalla ajalla tuomarille. Kissojen arvostelut oli siis aikataulutettu. Ja koska näyttelypaikalla ei tarvitse näyttelyn luonteen mukaan olla loppuun asti vaan näyttelystä sai poistua kissan arvostelun jälkeen, mikäli kissa ei paneeliin mene. Emäntä ei ottanut sturdia mukaan eikä verhojakaan vaan pojat oleilivat jättikokoisessa kuljetusboxissa. Kuljetusboxissa oli pyörät alla, joten emännän oli kätevä poikia siinä kuljettaa mukana. Vasta lauantaina puolen päivän aikaan mentiin eläinlääkärintarkastukseen ja noin tunnin päästä siitä, oli Kapun vuoro tuomarilla. Kapumaiseen tyyliin se hoidettiin, serti kouraan ja ainoana kastraattiurosedustajana nominointi paneeliin. Sitten saatiin odottaa hiukan pidempään Haadeksen tuomaria ja omaa vuoroa. Siinä välissä emäntä veti poikia kuljetusboxissa mukana ja tutustui myyjiin, haki Kapun arvostelusetelin ja jutusteli. Sitten koittikin Haadeksen vuoro ja tältä tuomarilta serti haltuun. Sitten jäikin loppupäivän tehtäväksi odottaa paneelin alkua. Tällä välin ehti Haadeksen arvosteluseteli tulla ja siihenkin kävin hakemassa leiman ruusukkeen sijasta. Paneelissa sitten emäntä jännitti kovasti miten käy ja niin Kapu tuli ja voitti kastraattiurokset! Jee!! Kiitos assistentille paneelissa esittämisestä.

Sunnuntaina oltiin samassa näyttelyssä, mutta vain Haadeksen kanssas. Kapu ja Jaska jäivät kotiin isännän kanssa. Isäntä toki kävi viemässä emännän ja Haadeksen näyttelypaikalle kuten lauantainakin. Sunnuntaina oli sama tilanne eli vasta klo 11 saavuimme paikalle ja Haadeksen aika oli klo 11.35. Joten siinä jäi jokunen hetki aikaa katsoa tuomarin edellisiä kissoja ja jutustella. Haadeksen saldona oli tuomarilta serti ja ainoana kastraattiuroksedustajana nominointi paneeliin.  Sitten oli vuorossa odottelua, jona aikana arvosteluseteli ehti tulla ja siihen tarvittavat leimat pyydettiin sekä lisää jutustelua. Paneelissa Haades olikin ainoa kastraattiuros, joten BIS oli tuloksena. Jippii! Kiitämme assistenttia. Soitto isännälle ja niin lähdimme kotia kohti hyvissä ajoin.

 

 

* * *

 

Tänään 18.11.2012 Jaska täytti hurjat 2 vuotta. Juhlapäivän kunniaksi on kalaruokaa saanut sekä kuivaruokaa niin paljon syödä kuin vaan jaksaa. Kerrankos näitä juhlapäiviä on!

 

 

* * *



 

 

Vierailimme myös ns. mummolassa poikien kanssa ja voi sitä onnen määrää, kun mattoja piisasi ja niiden avulla pystyi ravaamaan oikein urakalla. Ei ollut liukumisia ja sipsutuksia, kun kynnet pitivät oikein hyvin kiinni. Valjaat oli myös mukana ja Kapu ja Jaska pitivät ulkoilusta kovasti. Siellä oli lintuja, jota tiirailla ja yrittää saada kiinni. Haades tyytyi enemmän katselemaan lintuja sisätiloista. Pojat kiittävät myös extra-herkuista.  

 

Tässä sekalaisia kuvia:

 

Blondit katselemassa lintuja koti-ikkunasta.

Kukkuu, sanoo Jaska.

Haadesta kyllästyttää.

 

 

Kapu lampaanlämmössä.

 

 

Haades ruokaa odottamassa...

 

 



 

 

 

 

 

 

 

 







Ruokakaappimme ja mahtava vesiautomaattimme

Emäntä huolehtii ruoistamme ja sitä riittää! Kaappi on pullollaan eri lihapurkkeja: on kalaa, kanaa, biisonia, nautaa, poroa, kalkkunaa jne. "Minä syön enimmäkseen kuivaruokaa" huikkaa Jaska, joka satunnaisesti  pistää kalaakin poskeen. Haades söisi vaikka hevosen; niin kova ruokahalu on. Kapua pitää toisinaan huijata kuivaruoka-märkäruokacombolla. :)

Tältä ruokakaappimme näyttää tällä hetkellä. Kuivaruoat on eri kaapissa, koska olemme niin kovia poikia, että syömme pussin rikki!

Lisäksi nautimme kalaöljyä, joka on kaikkien meidän suurta herkkua. Ja parhaimmat herkut tuosta kuvasta puuttuvat, mutta ne pitääkin pitää kaukana meistä, sillä rakastamme herkkuja!

Ärsyttävä kuivaruokavahti:

Lisäksi me nälkäisemmät (lue: Haades ja Kapu) syömme eksoottisimpiakin herkkuja. Olemme maistaneet ainakin näitä: sipsejä, jogurttia, leipää, puolukkarönttöstä, pasteijoita, maksamakkaraa, suklaata. Mutta onneksi nämä ovat vain herkkuja. Me kaikki taistelemme kyllä juustopalan eteen!

Jaska halusi vesiautomaatin, kun poika joi tippuvasta hanasta vettä. Nyt emäntä ja isäntä huolehtivat raikkaasta vedestä, joka lorisee kivasti. Jaskan lempipuuhaa on kastella putouksessa päätä ja katsella vesipisaroiden liikkumista. Kapu tykkää tassulla ottaa pisaroita kiinni ja Haades on niin hienohelma, ettei muuta kuin juo automaatissa. Mutta kätevä laite!

Jaska näyttää mallia: