Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruoka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruoka. Näytä kaikki tekstit

lauantai 9. helmikuuta 2013

Kuka minä olen?

Soturit ovat saaneet uuden kaverin joukkoonsa. Lilliputti-Nikke saapui kaukaa ja on nyt hyvää pataa kaikkien kanssa. Tässä kooste, miten päädyin sotureiden sekaan.

Emännällä oli vauvakuume ja aikansa surffattua netin ihmeellisessä maailmassa, löysi minut ja niin alkoi kirjeenvaihto Dagmar-kasvattajan kanssa Facebookin kautta. Emäntä jännitti sydän syrjällään, kun kasvoin ja komistuin, että miten mahtaa käydä... Pienen ystävän avustuksella, kasvattaja valitsi emännän ja isännän vanhemmikseni. Mahtavaa!! Tässä oli emännälle joululahjaa kerrakseen!

Koska olen kotoisin Tsekistä, alkoi lentojen setviminen ja aikataulun sovittaminen, jotta minut päästäisiin noutamaan. Seuraavaksi hotelli buukattiin, koska emäntä päätti viettää yön Prahassa ennen sovittuja noutotreffejä. Sen jälkeen ostettiin uutta pesää, leluja ja muuta hilavitkutinta minulle.

Sitten koitti se päivä, kun emäntä lähti matkaan. Kauniissa Prahassa riitti nähtävää, kunnes oli aika tavata sovitusti. Emäntä oli sopinut Dagmar-kasvattajan kanssa treffit suoraan lentokentälle, josta sitten olisi kätevä jatkaa matkaa kotimaahani. Treffit menivät hyvin, tarvittavat seikat hoidettiin ja tutustuttiin toisiimme. Sain lempiruokiani matkaan ja niin oleskelin hyvillä mielin lentolaukussa. Sitten singahdettiin lähtöselvitykseen ja saatiin lupa lentää ja turvatarkastuksen kautta odottamaan lentokoneeseen pääsyä. Emäntä kävi ostamassa "tuliaisiksi" paikallista vettä, jota sitten litkin korkin kautta ennen lentokoneeseen menoa ja, jotta uudessa kotimaassani ei vatsani menisi sekaisin paikallisesta vedestä. Vedin sikeitä koko lennon ajan. Emäntä tosin aina silloin tällöin tarkisti, että olin hengissä. Ja olinhan minä! Kun pääsimme perille, heräsin ja näin isännän, joka oli vastassa. Siitä ajettiin kotiin ja ruokaa tuotiin tarjolle, kuten vettäkin. Huoneeni oli täydellinen, koska siellä oli paljon leluja, pesä, kiipeilypuita, vesi- ja ruokakuppi ja ennen kaikkea vessa. Olinhan pidätellyt hätääni useita tunteja. Kyllä oli kiva tulla uuteen kotiin! Ja mikä oli vielä mahtavinta, sain nukkua emännän kaulan vieressä koko yön!

Nyt olemme kaikki yhtä perhettä ja voimme mainiosti. Minulla on kolme isoveljeä, joista suurin ja karvaisin on pelottavin. Haades ja Kapu ovat kaltaisiani sekoboltseja. Kyllä minä vielä sulatan Jaskan ja pääsen nukkumaan tuonne pehmeän turkin sekaan.

Olen siis Nikke, viralliselta nimeltä Nick-Nack Sia Alicia ja olen syntynyt 5.10.2012. Rodultani olen lyhytkarvainen itämainen ja värini on sinitäplikäs. Hurmaan vihreillä silmillä ja kovaäänisellä kehräämisellä. Olen kova poika leikkimään ja syömään.


 
 
 ^ Kuva kasvattajan
 

 
 
Tässä kasvattajani kotisivut:
 



torstai 29. joulukuuta 2011

Näin valmistaudumme näyttelyyn

Ennen näyttelyä isäntä ja emäntä puunaavat meidän hienoon kuntoon. Valitettavasti emme rakasta vesipesua, mutta ei siinä muu auta, jotta näyttelykunto on huipussaan! Jos lähdemme lauantaina näyttelyyn, on torstaina edessä vesipesu. "Minut pestään kolmella eri shampoolla", sanoo Jaska. "Ha-haa", sanoo Haades, koska selviää yhdellä shampoolla, kuten Kapukin. Jos näyttelyitä on parin viikon säteellä, niin emme välttämättä pese poikia. Tosin riippuu turkin tilasta kaipaavatko pesua. Meillä on Haadekselle ja Kapulle shampoospraytä ja -vaahtoa, joka kelpaa tähän tarkoitukseen mainiosti. Fööni on suuri pelkomme ja sitä on kiva yrittää poistaa läheisyydestä. Kun pesu ja föönaus on suoritettu, suimme itsemme kuiviksi ja tämä on tarkkaa puuhaa. Kynnetkin nuo leikkaavat lyhyiksi. Haades ja Kapu joutuvat vielä korvakarvatrimmiin. Tämä on tarkkaa puuhaa, jotta haavoilta vältytään, mutta näin korva ovat siistit ja näyttävät vielä suuremmilta! Isäntä hankki sähköisen trimmerinkin tähän operaatioon, mutta se ei Haadekselle kelvannut vaan sitä oltiin niin kaukana kuin pippuri kasvaa, kun trimmerin ääni alkoi surisemaan...

Meillä on lisäksi näyttelymatkalaukku, jossa on tarvikkeemme pienoiskoossa. On matkavessaa, ruoka- ja vesikuppia, herkkuja, tahnoja, leluja, hoitotuotteita (sähköisyydenpoistosuihke, talkkia, harjoja, kynsisakset, topseja, vanulappuja...). Näyttelyissä on aina mukavaa, kun saamme uusia ruokia ja leluja emännältä. Pojat kiittää.

Jaska tarkistaa matkalaukun kestävyyden.

"Onko lempileluni mukana?" kysyy Kapu.