Syksyiset tuulet

Syksyisiä fiiliksiä sotureilta kuvien muodossa.

 

 

Nikke tässä testaa Jaskan hermoja

 

 

 

 

Tämä on kolmas kerta Niken aikana, kun Jaskan kanssa näin liki saa olla. Hyvin harvinainen hetki siis.

 

Söpöä elokuvaseuraa.

 

 

Kapu ja lempisukka painipuuhissa.

 

 

Soturien murheen kryyni. Parvekkeen pesä kokee purkautumista itsekseen. Liekö asialla lintu vai orava?







Scandinavian Winner-näyttely Suomessa

Suomessa oli ensi kertaa Scandivian Winner-näyttely 16.-17.4.2016. Näyttely on aiempina vuosina ollut vuorovuosin Ruotsissa ja Norjassa. Tokkopa sitä Niken kanssa sinne osallistuttiin.

 

Lauantaina aikaisin aamulla isäntä antoi kyydin messukeskukseen ja sisälle päästiinkiin etuajoissa eläinlääkärin tarkastukseen. Todella mahtavaa, koska aamusää ei kovin lämmin ollut. Eläinlääkärintarkastuksen läpi ilmoittautumaan ja sitten häkin metsästykseen. Emäntä oli päättänyt vähentää kantamisia tähän näyttelyyn ja jättänyt yleensä käyttämän sturdinäyttelyhäkin kotiin ja ottanut näyttelyverhot mukaan. Häkki löytyikin pienten kommervenkkien kautta ja niin saatiin verhot pienoisen saksimisen jälkeen paikoilleen. Tykötarpeet sisälle ja Nikke loikoilemaan pesään.

Luettelon selaus oli siitä mielenkiintoista tässä näyttelyssä, koska tuomarijako selviää vasta näyttelyaamuna luettelosta. Näissä erikoisnäyttelyissä tuomarijako tulee julki siis vasta näyttelyaamuna, kun se muissa näyttelyissä kerrotaan vähintään viikkoa ennen näyttelyä.

Näyttelyssä on lauantaina perusarvostelu ja tuomarin parhaiden valinnat ja sunnuntaina ainoastaan loppukilpailu eli best in show. Lauantaina Niken tuloksena oli kunniamaininta sekä valinta tuomarin parhaaksi. Huh huh. Tämä oli meidän ensimmäinen näyttely tänä vuonna Fifen uudella kategoriajaolla, joten senkin suhteen oli mielenkiintoista.

Tuomarin parhaaksi valitut saivat lasisen pokaalin.

Sunnuntaina sitten aamusta näyttelypaikalle ja tällä kertaa emäntä ajoi ihan itse näyttelypaikalle isännän jääden katselemaan formuloita. IV-kategorian loppukilpailu alkoi klo 11, joten siihen asti oli aikaa tehdä ostoksia messuilla, jutustella tuttujen kanssa sekä vaan oleskella.

Loppukilpailussa tuloksena IV-kategorian kastraattiurosten suhteen oli cornish rexin valinta kauneimmaksi. Onneksi olkoon! Mikäs siinä, tämä tiesi Nikelle loppupäivän erittäin antoisaa rentoutumista. :)

 

 

Tässä loppukilpailun lavaa

 

 

Tuomarien pöydät lavalla valmiina. Ennen loppukilpailun alkua oli musiikkiesitys.

 

Tässä Niken tuomari tutkailee Nikkeä loppukilpailussa.

 

 

 

Tässä voittajan palkintopokaali ja ruusuke. Lisäksi oli palkinnoksia ainakin kissanhiekkaa ja jättimäinen ruokasäkki.

 

Kaikki osallistuvat kissat saivat näin kivan suomiväritteisen ruusukeen.

 

 

Suomen Kissaliitolla oli messuilla oma ständinsä, josta sai ostaa mm. titteliruusukkeita.

Komeita ovat.

 

 

Lauantaista asti emäntää houkutti tälläinen lakuämpäri ja sitten sunnuntaina houkutus kasvoi liian suureksi ja ämpäri kotiutettiin. :)

 

Nikke näyttelypesässään löhöilemässä.

 

 

 

Vaihteeksi ticailua Puolassa

Huhtikuun 8. päivä koitti Nikelle ja emännälle taas lentomatkaa näyttelyn merkeissä ja tällä kertaa matkankohteena oli Varsova, Puola. Tica-näyttely siis siellä ja pisteiden keruu oli tavoitteena. Emäntä on jäänyt koukkuun pisteiden keruuseen. :) Perjantaina lentomme lähti jo aamukahdeksalta, joten perillä oltiin jo kymmenen aikaan hotellissa. Onneksi huoneemme oli valmis niin ei tarvinnut aulassa odotella Niken kantolaukussa vaan pääsi heti venyttelemään. Päivä meni rattoisasti hotellihuoneessa kahdestaan oleskellessa ja syödessä ja keräten voimia viikonloppuun. Mikäs sen mukavanpaa kuin viettää aikaa yhdessä.

Viuh, taas mennään!

 

 

 

 

Tässä emännälle pähkinä purtavaksi: erittäin moderni suihkukoppi.

 

Lauantaina 9.4.2016 aamulla aamupalatreffit tanskalaisen näyttelykaverin, Metten, kanssa. Mukaan liittyi hetken päästä saksalainen Anke, jonka kyydissä matkustaisimme matkat hotellin ja näyttelypaikan väliä. Vatsat täyteen ja Nikelle kinkkua aamupalatuliaisena ja sitten olikin varusteiden mukaan otto ja kohti näyttelypaikkaa.

Matka kesti noin 10 minuuttia, joten ihan lähettyville oli. Eläinlääkärin tarkastukseen, jossa tarkistettiin rabiesrokotuksen voimassaolo sekä mikrosiru. Sitten ilmoittautumaan ja maksamaan näyttelymaksu. Siinä samalla saatiin ruusuke laattojen keräämistä varten sekä näyttelyluettelo. Sitten oman häkkipaikan etsintää, verhot kiinni ja muut tykötarpeet valmiiksi ja Nikke häkkiin.

Sitten emännälle koittikin yllätys, kun pääsi luetteloa tarkemmin katsomaan. Samaisessa näyttelyssä olisi toinenkin sinitäplikäs kastraatti itämainen lyhytkarva! Jo on harvinaista!! Pientä jännitysmomenttia siinä pääsi tulemaan.

Tässä näyttelyssä oli sekä lauantaina että sunnuntaina viisi kehää eli yhteensä 10. Neljä kaikkien rotujen ja turkinpituuksien sekä kaksi turkinpituuden mukaan.

Ruusukkeessa näkyy näyttelyn menestys: Nikke pääsi viiteen finaaliin kymmenestä ja oli huippuna kaksi kertaa kaikista paras!

Tässä kuvia näyttelyn tarjonnasta:

 

Lämmintä ruokaa oli useampaa vaihtoehtoa tarjolla edulliseen hintaan. Tässä yksi esimerkki:

fetasalaattia ja juustokakkua. Toisena päivänä emäntä osti paistettua kampelaa, perunasosetta ja kaalisalaattia, mitkä molemmat olivat todella herkullisia.

 

 

 

Ihania pesiä ja leluja tarjolla.

 

Käsitöitä oli monenmoisia.

 

Jokaisen kahvihampaan kolottajan unelma!

* * *

 

Sunnuntaina 10.4. iltapäivällä emäntä ja Nikke pääsivät lentokentälle kahden tuomarin kyydissä. Tosi kiva automatka oli vaihtaa kuulumisia tällä tavoin. Lentokentällä olimme tosin todella aikaisin lentoomme nähden. Jouduimme tunnin odottamaan ennen kuin lähtöselvityksemme aukesi, mutta siinä välissä emäntä ehti virkistäytyä ja Nikke levätä. Lähtöselvityksestä turvatarkastukseen ja siellä Nikke taas keikkui hartioilla. :) Läpipäästyä syömään McDonald´siin ja portille odottamaan. Lento lähti iltakahdeksalta ja perillä Suomessa oltiin tuttuun tapaan 22.30. Isäntä oli meitä vastassa ja niin nopea kotimatka alkoi muiden sotureiden seuraan.

Näyttelyn pistetavoite tuli saavutettua ja oli aivan mahtavaa päästä viiteen finaaliin kymmenestä.
Ticassa näyttelykausi alkaa 1.5. ja päättyy 30.4., joten kohta on kausi päättynyt. Katsotaan, mihin Niken pisteet riittävät...

Tic-tac, Tica Supreme!

Sotureilla on ollut hiljaiseloa näyttelyiden suhteen, vaikka muuten ovatkin voineet paksusti. Emäntä ja Nikke lensivät Wieniin, Itävaltaan tammikuun 22. päivä TICA-näyttelyyn. Pisteitä lähdettiin keräämään - olihan viikonlopun aikana 15 kehää! Huh, mikä määrä. Pitää pitää mielessä, että emännällä oli toiveena korkeimman tittelin saavuttaminen.

Elikkäs perjantaina emäntä lähti töistä hiukan aikaisemmin, että ehti kotona käymään ja kolmelta lentokentälle. Sieltä turvatarkastuksen läpi Nikke hartioilla ja odottamaan portille. Lento lähti viideltä, joten tovi saatiin odottaa. Lento meni mukavasti, perillä odotti varattu taksi ja ei muuta kuin hotellia kohti. Perillä oltiin iltakahdeksan maissa. Eipä sitä muuta tullut tehtyä kuin juotua teekupillinen ja seuraavan päivän tavaroiden valmistelua ja nukkumaan.

 

Iltapalaa ennen nukkumaan menoa.

 

Lauantaina 23.1. aamupalan kautta taksiin ja matka kohti näyttelypaikkaa pääsi alkamaan. Näyttely oli ostoskeskuksessa, joten sieltä sai kätevästi ostettua eväät päiväksi ja parit paikalliset suklaalevyt tuliaisiksi.

 

 

Perille saavuttuamme sisäänkäynnin etsintä ja eläinlääkärintarkastusjonoon. Samalla ilmoittauduttiin, saatiin ruusuke, johon viikonlopun laatat sai liimattua sekä näyttelyluettelo. Tarkastuksesta kun päästiin läpi, etsittiin oma häkki ja siihen sitten tykötarpeita. Kun häkki oli valmis, Nikke pääsi sinne majoittumaan. Sitten odoteltiin näyttelyn alkua ja kehien läpikäyntiä.

 

Lauantaina oli siis 10 kehää, osa kaikkien rotujen ja osa karvan pituudella rajattuja. Pitkä päivä oli, koska näyttely päättyi iltakuudelta ja melko pitkään (ainakin puoli tuntia) meni taksin saamisella näyttelypaikalle. Nikke kävi siis kaikki 10 kehää läpi ja 9 kertaa pääsi finaaliin. Lauantain saldona oli toinen puuttuva titteli, Quadruple Grand Champion Alter. Wuhuu!

 

Ilta hotellista meni näin makoisasti:

 

 

 

Sunnuntaina 24.1. oli 5 kehää, joita osa samalla tavalla rajattuja kuin lauantainakin. Emännällä oli toiveena lauantain tittelisaavutuksen jälkeen, että Nikke olisi kerran finaalissa paras, jotta Tican korkeimman tittelin ehto tulisi kuitattua. Siihen tarvitaan 3000 pistettä sekä kerran parhaaksi valinta finaalissa. Ja kuinkas kävikään, Nikke oli paras heti ensimmäisessä finaalissa! Jei!! Seuraavaksi emäntä piti peukkuja pystyssä, että tuohon titteliin tarvittavat pisteet täyttyisivät. Monta jännitysmomenttia siis tiedossa... Tänään viidessä kehässä Nikke pääsi viidesti finaaliin.

 

 

 

 

 

Väsynyt komistus kerää voimia näyttelyssä.

 

 

 

Sunnuntaina oli tarjolla lämmintä ruokaa järjestävän yhdityksen puolesta, koska ostoskeskus oli kiinni. Lisäksi näytteilleasettajat saivat luettelon mukana viikonlopuksi kahvi ja pulla-kupongit. Kiva idea!

 

*     *     *

 

Näyttely päättyi neljän paikkeilla ja emännällä oli kiire Best of Best-palkintojen jaon jälkeen lentokentälle, joten kipin kapin kamat kasaan ja taksilla matkaan.

 

 

 

Tässä viikonlopun tulos: runsaasti laattoja. Ja kahdeksan kertaa paras!

 

 

 

*     *     *

 

 

 

Nikke oli myös näyttelyn toiseksi paras kastraatti ja sai kivan ruokapalkinnon palkinnoksi. Ne onneksi mahtuivat matkalaukkuun, joten muut soturit kiittävät myös ruoista.

 

 

 

 

 

Isäntä tuli lentokentälle vastaan ja kotona oltiin puolen yön aikaan. Raskas viikonloppu sekä emännälle että Nikelle, mutta mieluisa retki.

 

Huippuviikonloppu kaikenkaikkiaan oli ja tänään sitten jännitys loppui, kun Tican pääkonttorista tuli se kaivattu diplomi. Nikke on nyt Supreme Grand Champion Alter. Huippua!