Tanskan maalla World Winner-näyttelyssä

Lokakuussa käytiin Tanskassa kokemassa suuri World Winner -kissanäyttely. Tätä matkaa varten lennot oli varattu kuukausia sitten ja heinäkuussa oli Nikkekin ilmoitettu näyttelyyn. Näyttelyä varten oli tehty erityisiä hankintoja, muun muassa ohutta, kirkasta vahakankaan tapaista näyttelyhäkin edustalle ja klipsejä kiinnitykseen. Muuten tarvittavat olivat samanlaisia kuin suomalaisessa kissanäyttelyssä. Emäntä aloitti jo viikkoa ennen matkaa kokoamaan listaa, mitä tarvitaan mukaan, ettei mitään vaan jää koti-Suomeen. Tanskan kruunuja oli myös käyty vaihtamassa. Nikellä tarvittavat rokotukset olikin kunnossa, joten poika oli lentokunnossa.

Keskiviikkona 23.10.2013 vietiin Jaska, Haades ja Kapu mummolaan hoitoon kaikkine tarvikkeineen. Hoitopaikka oli heille jo entuudestaan tuttu, joten ei montaa minuuttia mennyt, kun trio jo sekoili ja laittoi matot ryttyyn!

Torstaina 24.10.2013 emäntä pakkasi lähes kaiken tarvittavan matkalaukkuihin ja Niken kynnet leikattiin sekä poika pestiin. Korvien tuunaus sai odottaa perjantaiaamua. Kaikkien paperien miljoonastarkistuskerta ja hyvillä mielin nukkumaan.

25.10.2013 lentomme lähti puolen päivän aikaan ja aamulla vielä Niken korvat tuunattiin näyttelykuntoon ja viimeiset tavarat pakattiin laukkuihin. Vihoviimeinen tarkistus tarvittavien paperien mukanaolosta ja kohti lentokenttää! Lentokentällä check-in, Niken lennon maksu ja turvatarkastuksen läpi odottamaan lennon lähtöä. Nikkeä ei sentään läpivalaistu vaan emännän sylissä mentiin turvalaitteen läpi. Nikke pääasiassa nukkui tuon odotusajan lentolaukussaan ja vasta lentokoneessa alkoi satunnainen huomion haku. Ensimmäinen lento sujui kuitenkin hyvin. Kööpenhaminassa meillä oli koneen vaihto ja odotusaikaa pari tuntia. Nikke pääsi jaloittelemaan tuona aikana, vettä tarjottiin hänelle ja sitten olikin aika lentää määränpäähän eli Aalborgiin. Jei! Perille laskeuduttiin turvallisesti, sitten taksiin ja kohti hotellia. Hotellilla kotiutuminen (eli Niken vessa paikoilleen, vesikuppi ja raksut esille ja ruokaa nassuun). Siinä hetki oleiltiin ja leikittiin ja sitten isäntä ja emäntä lähtivät kaupungille syömään. Illalla vielä varattiin taksi lauantaiaamuksi.

Lauantaina 26.10.2013 aamu valkeni ja runsaan aamupalan (sekä Niken, emännän että isännän) jälkeen taksimatka kohti näyttelypaikkaa pääsi alkamaan. Taksimatkan meidän kanssa jakoi suomalainen Petra kissansa kanssa.

Niken aamupalatuliaisia:

Näyttelypaikalle ei ollut pitkä ajomatka ja perille päästyämme menimme näyttelypaikan sisäpuolelle jonon päähän odottamaan. Siinä odottaessa oli aikaa jutustella ja kaivaa tarvittavat paperit käsiin. Kun ilmoittautumisstöndit oli saatu valmiiksi, niin maakohtaisiin jonoihin ja jonottamaan. Onneksi Suomi-standillä ei kova ruuhka ollut, joten ilmoittautumisen yhteydessä saatiin vahvistuslappunen ja ohjattiin eläinlääkärintarkastukseen. Se olikin alakerrassa, joten ruuhkaisesti alakertaan ja vapaalle eläinlääkärille. He tarkistivat ilmoittautumisen yhteydessä saadun lapun ja rokotukset ja tietenkin Niken. Siitä ohjattiin kissan numeron kera näyttelyhalliin ja siitä läpi mentyä, sai sponsorin kassin ja näyttelyluettelon. Kassissa oli pari avainkaulanauhaa, pieni raksupussi ja märkäruokapussi ja joitain mainoksia. Kiinnostavin niistä oli näyttelyluettelo, joka oli paksu ja painava kuin oikea kirja! Siitä sitten matkaan ja etsimään meidän häkkiä ja verhoilemaan se valmiiksi Nikelle. Kun se oli valmis, Nikke häkkiin ja hetken huilaus. Isäntä kävi etsimässä tuolit meille sekä tarvittavat välipahvit. Näyttely alkaisi klo 10 avausshow:lla, joten tässä välissä oli aikaa kierrellä myyntipöytiä, tutustua näyttelyluetteloon ja muihin näytteilleasettajiin. Emäntä kävi eräästä myyntikojusta hakemassa pesän, joka oli näytteilleasettajille lahja - tosin se ei vielä päässyt testikäyttöön.

Raapimapuita ja muita leluja:

Kissojen juoksupyörä:

Erään yhdistyksen tekemiä ovistoppareita:

Sitten oli avaysshow:n vuoro, missä muun muassa jokainen tuomari ja assistentti esiteltiin. Tähän oli varattu puolisen tuntia aikaa ja vasta sen jälkeen alkaisi arvostelut. Meillä olisi tuomarina Louis Coste, jolla oli ensin III kategorian kissoja, joten meidän vuoro oli iltapäivällä noin kolmen aikaan. Ennen sitä oli siis aikaa tehdä ostoksia, jutustella, mutustella ja viihdyttää Nikkeä.

Vihdoin koitti Niken vuoro ja tuomarille päästiin ja saatiin se kaivattu ulkomaan sertifikaatti tässä luokassa. Jee! Meidän jälkeen tuomarilla oli jokunen kymmen kissoja, joten Nikke vietiin tässä välissä takaisin häkkiin ennen Tuomarin Paras-valintoja. Jännittyneenä emäntä sahasi edestakaisin tuomarin pöytää ja häkkiä. Kun oli Tuomarin Paras-valintojen aika, aikuiset urokset säästettiin viimeiseksi ja kisaamassa oli viisi vaihtoehtoa: kaksi balineesia, yksi siamilainen ja kaksi itämaista. Tuomari valitsi balineeseista parhaimman ja toinen sai jäädä; samoin hän teki itämaisten kanssa ja Nikke sai jäädä! Wuhuu!! Jäljellä oli siis kolme: balineesi, siamilainen ja Nikke! Emäntää jännitti kovasti, koska jäänyt siamilainen oli viime vuoden voittaja ja niin tuomari valitsi parhaimmakseen siamilaisen. Siitä häkille takaisin ja odottamaan näyttelyn päättymistä. Siinä ajassa ehti jutustella vielä lisää ja tehdä ostoksia. Seitsemältä siis taksia odottamaan ja hotellille samaisen kokoonpanon kanssa kuin aamullakin. Hotellilla Niken leikittämistä ja hellimistä ja kaupungille syömään. Takaisin tullessa tilattiin taksi seuraavaksi aamuksi.

Erään naisen tatuoinnit:

Sunnuntaina 27.10.2013 odotettiin puoli yhdeksäksi ja hiukan tuli lisää jännitystä kellojen siirtämisen takia. Meidän taksimme oli nimittäin ollut noutamassa meitä tuntia liian aikaisin! Noh, äkkiä vastaanottoon ja uutta taksia tilaamaan ja onneksi siinä ei mennyt kuin pari minuuttia. Samaisen poppoon kanssa kuin lauantainakin matkattiin näyttelypaikalle ja Nikke häkkiin lokoilemaan. Kymmeneltä alkoi Best In Show esityksellä ja IV-kategorian paneelia ei kauaa tarvinnut odottaa. Emäntä seurasi tämän osion lavan vieressä; muuten aika kului isännän, Niken ja tuttujen kanssa.

WW voittajan pokaali ja muut palkinnot:

Tässä Niken siamilaiskilpakumppani on juuri valittu parhaimmaksi aikuiseksi urokseksi:

Iltapäivällä sai noutaa arvostelusetelin ja tälläisen vieressä jonotettiin:

Tässä häkissä majailee Nikke: 

Näyttelyn päätyttyä tutussa seurassa taksijonoon ja kohti hotellia. Hotellissa pakkaamista ja valmistautumista huomiselle kotimatkalle. Illalla emäntä ja isäntä kävivät vielä italialaisessa ravintolassa maailman parhailla pizzoilla. Nam!

28.10.2013 sitten taksilla lentokentälle odottamaan ensimmäistä lentoamme. Tutut tarkastukset ja maksut ennen turvatarkastusta ja sitten odotettiin. Ensimmäinen lento meni oikein mukavasti. Kööpenhaminassa meillä olikin viitisen tuntia luppoaikaa ja kun olisi koneemme lähtöaika ollut, niin tuli ilmoitus, että lentomme siirtyy. Syysmyrsky oli päässyt syntymään ja tuuli oli lähemmän 40 m/s, joten ei kovin helposti lähdetty lentoon. Tänä aikana syötiin ja juotiin (sekä Nikke, emäntä että isäntä). Nikke sai myös lentokentän kahvilasta kinkkuviipaleita, koska Niken ruoat olivat ruumassa matkalaukussa ja tälläinen lentoajankohdan siirto tulevaisuuteen ei ollut etukäteen tiedossa. Lentomme lähti loppupelissä puoli yhdeksältä, reilu kolme tuntia myöhässä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Helsinkiin siis päästiin turvallisesti ja taas taksilla kotia kohti. Huh, mitä matkustamista!

Seuraavana aamuna 29.10.2013 emäntä vei isännän töihin ja lähti hakemaan poikia mummolasta kotiin. Kyllä oli muisto- ja tapahtumarikas reissu!

Kapu lensi Tanskaan!

Tanskassa kolme kissayhdistystä järjesti näyttelyn lauantaina 10.3.2012, jossa oli kolmen sertin mahdollisuus ja siten kolmen BIS-voiton mahdollisuus. Niinpä emäntä päätti ilmoittaa Kapun näyttelyyn, jos ei voitot silmissä, niin ainakin kokemuksia kartuttamaan. Ensimmäisenä varattiin lennot siten, että Kapu pääsee matkustamoon ja sen jälkeen hotellin varaus. Sitten tilattiin Zooplussasta lentolaukku (, joka vastasi lentoyhtiön vaatimia mittoja) ja alkuvuodesta käytiin rabiesrokotuksessa. Näyttelyilmoittautumislomakkeet sai kätevästi sähköisesti tehtyä ja alkuperäiset oman kissayhdistyksen kautta näyttelysihteerille. Mitään vahvistusta ei näyttelystä tullut, joten pieniä perhosia oli vatsassa, kun näyttelypäivänä näyttelypaikalle saavuttiin. Perjantaina 9.3.2012 lähti lento kohti Kööpenhaminaa. Lähtöselvitys sujui sutjakkaasti, kuten turvatarkastuskin. Koneeseen päästyä Kapu edellä istuvan penkin alle ja lentoon! Kapu ei lennon aikana äänehtinyt lainkaan ja perille saavuttuamme, etsimme metron ja jatkoimme matkaa. Metropysäkiltä oli vielä matkaa hotellille, joten taksin kyytiin. Hotellille saavuttuamme, sisäänkirjautuminen ja huoneeseen. Siellä ruokaa ja vettä tarjolle ja Kapun vessa valmiiksi. Kävin illalla läheisessä ruokakaupassa ostamassa näyttelyyn evästä ja hiukan iltapalaa. Loppuilta meni näyttelykassia pakatessa ja Kapua leikittäessä.
Lauantaina heräsimme puoli kuuden aikaan ja taksilla matkasimme näyttelypaikalle, jonne saavuimme erittäin ajoissa. Ennen sisäänpääsyä yksi toimihenkilöistä tarkisti, että rokotukset ovat kunnossa. Tästä maksupisteeseen ja sitten eläinlääkärintarkastukseen. Tarkastuksen jälkeen ilmoittautumaan vahvistuksen kanssa, näyttelyluettelo kouraan ja omaa paikkaa etsimään. Paikka löytyikin nopeasti ja häkki aiheutti heti harmaita hiuksia. Häkkipaikka oli siis puolet tuplahäkistä. Minulla oli jo Suomeen jäänyt yksi vaijerikujallisista verhoista, joten tuunailua tarvittiin. Onneksi olin ottanut klipsejä mukaan, joten verhot saatiin niiden ja vaijerien avulla kiinni. Taustalevy ja sivulevy vielä varuilta paikoilleen. Kapun häkkipaikan vieressä oli häkkinaapurillekin paikka, mutta meidän onneksi, tämä leikkaamaton uros jätti saapumatta paikalle. Häkin sisälle siis tuttu mökki, matkavessa, ruokakuppi ja vesikuppi. Sitten emäntä tutkaili luetteloa ja yritti miettiä, miten näyttelyn kulku tulee menemään. Kapuhan osallistui kaikkien kolmen järjestävän yhdistyksen näyttelyihin, joten hänellä oli kolme tuomaria. Arvostelut alkoivat klo 10 ja onneksi yksi tuomareista aloitti Kapun kategoriasta, joten mahdollisilta päällekkäisyyksiltä vältyttiin. Ensimmäisen yhdistyksen arvostelun jälkeen oli Tuomarin parhaat, jossa Kapu kilpaili erästä itämaista vastaan ja tuomari valitsi Kapun loppukilpailuun. Kaksi muuta tuomariakin valitsi Kapun loppukilpailuun. Loppukilpailuja odottaessa tein pieniä ostoksia, poimin arvostelusetelit ja söin. Pojat saivat pari ihanaa huiskaosaa tuliaisiksi ja fasaanin sulkia. Lisäksi havaitsin jo Tallinnassa, että hotellihuoneessa kannattaa olla pieni rikkalapiosetti mukana, niin vessan lattia ei ole niin täynnä kissanhiekkaa. Eli sellainen lapiosetti tuli myös ostettua. Tanskassa ruusukkeet maksoivat, mutten ruusukkeita ostanut. Yksi tuomari antoi (ilmaiseksi) loppukilpailuun valituille ruusukkeet, joten sellainen ruusuke tuli kotiseinää koristamaan. Loppukilpailujen erä 1 alkoi ja tässä tuomariäänet menivät siamilaiskilpakumppanille. Erä 2 äänet menivät tasan ja ratkaisijatuomari valitsi samaisen kilpakumppanin. Kolmannessa erässä äänet menivät myöskin siamilaiselle. Voittoja ei siis tullut, mutta sitäkin enemmän näyttelykokemusta Kapulle ja emännälle uskoa, että ulkomaan näyttelyissä hommat toimivat oikein hyvin. Näyttely päättyi klo 22, joten sen jälkeen taksia soittamaan ja hotelliin. Hotellilla vielä pientä iltapalaa kummallekin sekä leikkituokio ja sitten pitkän päivän jälkeen nukkumaan.
Sunnuntaina aamupalaa, pakkailua ja huoneen luovutus. Pyysin hotellin vastaanottoa soittamaan taksin, jotta menisin metron kautta lentokentälle. Odottaessani taksia huomasin hotellin pihalla rouvan, jolla oli kaksi kissaa mukana. Muutama sana siinä vaihdettiin ja selvisi, että hänkin oli suuntaamassa kentälle vuokra-auton voimin. Hän tarjoutui ottamaan meidät kyytiin, mikäli se meille sopi ja niin peruin taksin ja pakattiin kissat ja matkalaukut autoon ja tienviittoja tavaamaan. Tämä rouva oli kissoineen myös osallistunut lauantaiseen näyttelyyn. Saavuttiin lentokentälle, niin ensiksi kävimme tankkaamassa autoon hiukan polttoainetta, sitten palautimme ranskalaisen rouvan vuokra-auton ja sitten lähtöselvityksiin. Kaikki meni hyvin turvatarkastusta myöten. Kiitosten ja hyvästelyjen jälkeen suuntasin portilleni ja niin lento Helsinkiin alkoi. Saavuttuamme perille isäntä oli meitä vastassa ja niin lähdimme kotia kohti, jossa Jaska ja Haades odottivat innoissaan pikkuveljeään.
Pojat saivat tutustua tuliaisiin, joita emäntä oli tuonut. Parit fasaaninsulat saivat kyytiä, samoin kuin uudet huiskapäät. Onnistuneita tuliaisia poikien mielestä.

Tälläinen laukku hankittiin lentomatkustukseen.

Näin rennosti Kapu otti näyttelyhäkin mökissä. Uusi fasaanisulka lähettyvillä.

Kapu paneelihäkissä turvanaan tuttu mökki.