keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Tic-tac, Tica Supreme!

Sotureilla on ollut hiljaiseloa näyttelyiden suhteen, vaikka muuten ovatkin voineet paksusti. Emäntä ja Nikke lensivät Wieniin, Itävaltaan tammikuun 22. päivä TICA-näyttelyyn. Pisteitä lähdettiin keräämään - olihan viikonlopun aikana 15 kehää! Huh, mikä määrä. Pitää pitää mielessä, että emännällä oli toiveena korkeimman tittelin saavuttaminen.

Elikkäs perjantaina emäntä lähti töistä hiukan aikaisemmin, että ehti kotona käymään ja kolmelta lentokentälle. Sieltä turvatarkastuksen läpi Nikke hartioilla ja odottamaan portille. Lento lähti viideltä, joten tovi saatiin odottaa. Lento meni mukavasti, perillä odotti varattu taksi ja ei muuta kuin hotellia kohti. Perillä oltiin iltakahdeksan maissa. Eipä sitä muuta tullut tehtyä kuin juotua teekupillinen ja seuraavan päivän tavaroiden valmistelua ja nukkumaan.

 

Iltapalaa ennen nukkumaan menoa.
 


Lauantaina 23.1. aamupalan kautta taksiin ja matka kohti näyttelypaikkaa pääsi alkamaan. Näyttely oli ostoskeskuksessa, joten sieltä sai kätevästi ostettua eväät päiväksi ja parit paikalliset suklaalevyt tuliaisiksi.

 
 
Perille saavuttuamme sisäänkäynnin etsintä ja eläinlääkärintarkastusjonoon. Samalla ilmoittauduttiin, saatiin ruusuke, johon viikonlopun laatat sai liimattua sekä näyttelyluettelo. Tarkastuksesta kun päästiin läpi, etsittiin oma häkki ja siihen sitten tykötarpeita. Kun häkki oli valmis, Nikke pääsi sinne majoittumaan. Sitten odoteltiin näyttelyn alkua ja kehien läpikäyntiä.
 
Lauantaina oli siis 10 kehää, osa kaikkien rotujen ja osa karvan pituudella rajattuja. Pitkä päivä oli, koska näyttely päättyi iltakuudelta ja melko pitkään (ainakin puoli tuntia) meni taksin saamisella näyttelypaikalle. Nikke kävi siis kaikki 10 kehää läpi ja 9 kertaa pääsi finaaliin. Lauantain saldona oli toinen puuttuva titteli, Quadruple Grand Champion Alter. Wuhuu!
 
Ilta hotellista meni näin makoisasti:
 

 
 
Sunnuntaina 24.1. oli 5 kehää, joita osa samalla tavalla rajattuja kuin lauantainakin. Emännällä oli toiveena lauantain tittelisaavutuksen jälkeen, että Nikke olisi kerran finaalissa paras, jotta Tican korkeimman tittelin ehto tulisi kuitattua. Siihen tarvitaan 3000 pistettä sekä kerran parhaaksi valinta finaalissa. Ja kuinkas kävikään, Nikke oli paras heti ensimmäisessä finaalissa! Jei!! Seuraavaksi emäntä piti peukkuja pystyssä, että tuohon titteliin tarvittavat pisteet täyttyisivät. Monta jännitysmomenttia siis tiedossa... Tänään viidessä kehässä Nikke pääsi viidesti finaaliin.
 


 
 
 
 
Väsynyt komistus kerää voimia näyttelyssä.
 
 

 
Sunnuntaina oli tarjolla lämmintä ruokaa järjestävän yhdityksen puolesta, koska ostoskeskus oli kiinni. Lisäksi näytteilleasettajat saivat luettelon mukana viikonlopuksi kahvi ja pulla-kupongit. Kiva idea!


 
*     *     *
 
Näyttely päättyi neljän paikkeilla ja emännällä oli kiire Best of Best-palkintojen jaon jälkeen lentokentälle, joten kipin kapin kamat kasaan ja taksilla matkaan.
 
 
 
Tässä viikonlopun tulos: runsaasti laattoja. Ja kahdeksan kertaa paras!
 
 
 
*     *     *
 
 
 
Nikke oli myös näyttelyn toiseksi paras kastraatti ja sai kivan ruokapalkinnon palkinnoksi. Ne onneksi mahtuivat matkalaukkuun, joten muut soturit kiittävät myös ruoista.
 
 
 
 
 
Isäntä tuli lentokentälle vastaan ja kotona oltiin puolen yön aikaan. Raskas viikonloppu sekä emännälle että Nikelle, mutta mieluisa retki.
 
Huippuviikonloppu kaikenkaikkiaan oli ja tänään sitten jännitys loppui, kun Tican pääkonttorista tuli se kaivattu diplomi. Nikke on nyt Supreme Grand Champion Alter. Huippua!